Oiva Jukkolan nousu Ilveksen sankariksi – tarina nopeudesta, periksiantamattomuudesta ja kevään hurmasta
Kevät Tammelassa ei tänä vuonna vain saapunut – se syttyi liekkiin. Aurinko saattoi lämmittää ilmaa, mutta se, mikä todella sai Ilveksen kotikentän hehkumaan, oli yhden nuoren miehen juoksu: Oiva Jukkola. Kun hän saa pallon, pelissä vaihtuu rytmi, ja katsomossa pidätetään hengitystä.
Matka tuntemattomasta tähdeksi
Vielä alkuvuodesta Jukkola oli nimi, jonka vain intohimoisemmat Ilves-kannattajat tunnistivat. Mutta nyt hänen nimensä on kaikkialla – lehtereillä, skouttien papereissa ja fanikeskusteluissa. Jotain syttyi kevään mukana, aivan kuin sadun alkuun olisi lisätty juoksu.
Palataan ajassa taaksepäin. Ilves oli muutoksessa. Uusi stadion, uudet kasvot valmennuksessa, eikä kukaan tiennyt vielä, mihin suuntaan kurssi kääntyy. Ja silloin kentälle astui Jukkola – ei valmiina valmiina, mutta päättäväisenä ja selkä suorana.
Joonas Rantanen – valmentaja, joka näki potentiaalin
Rantanen, Ilveksen uusi valmentaja, näki ehkä sen, mitä muut eivät. Kaikki ei alussa sujunut, ja Jukkola myöntää sen itsekin: ”Hän puki minut kentälle, vaikka pelit eivät heti sujuneet.” Mutta Jukkola ei pysähtynyt, ja kohta jokainen katsoja huomasi – jotain erityistä tapahtuu aina, kun hän koskettaa palloa.
Tilastojen takana: sydän pelissä
Kevään aikana Jukkola pelasi 26 ottelua, teki 5 maalia ja antoi 7 maalisyöttöä. Mutta ne ovat vain numeroita. Todellinen muutos näkyi siinä, miten hän elää jokaisen tilanteen: hän leikkaa sisään laidalta, syöksyy, uskaltaa ja epäonnistuu – ja yrittää uudelleen. Siinä on jotain, mikä ei mahdu ottelukoosteisiin.
Inspiraationa koko joukkueelle
Ilveksen kausi oli kuin elokuva – täynnä nousuja, pettymyksiä ja huikeita hetkiä. Vaikka mestaruus jäi kahden pisteen päähän ja meni KuPSille, Ilves sai jotain kenties pysyvämpää: identiteetin. Ja siinä identiteetissä Jukkolalla oli korvaamaton rooli.
Pelipaikan vaihdos – mahdollisuus, ei uhka
Keskellä kautta Jukkola siirrettiin hyökkäyksestä puolustukseen, laitapakin tontille. Moni olisi nähnyt sen alennuksena. Mutta ei hän. ”Kyllä minä autan joukkuetta myös puolustuspäässä.” Hän ajattelee joukkuetta ennen itseään – se on harvinaista ja siksi niin arvokasta.
Nopeus – Jukkolan salainen ase
Yksi Jukkolan suurimmista aseista on nopeus. Mutta ei pelkästään fyysinen lahjakkuus – se on vuosien työn tulos.
- Yli 35 km/h juoksunopeus
- Lukemattomia toistoja treeneissä
- Hetkiä, jolloin jalat väsyivät mutta tahto ei
”Jos haluat juosta kovaa, sinun on juostava kovaa,” hän sanoo. Kuin vanha viisaus, joka syntyy toistojen äärellä.
Katse tähän hetkeen – tulevaisuus saa odottaa
Huhut vievät Jukkolaa jo ulkomaille, mutta hän ei juurikaan puhu niistä. Ei vielä. Nyt hän pelaa. Tässä ja tällä hetkellä. ”Niin kauan kuin olen Ilveksessä, annan kaikkeni,” hän toteaa. Ja se lause jää kaikumaan.
Uusi kausi alkaa – uusi luku aukeaa
5. huhtikuuta Tammela herää taas eloon. Vastassa on HJK. Katsomot täyttyvät. Ja kun tuomarin pilli soi ja Jukkola nytkähtää liikkeelle, kaikki tietävät – tämä ei ole vain ottelu.
Se on uusi luku kertomuksessa, joka ei kirjoitu kynällä – vaan juostaan.
