Andoni Iraola ja Bournemouthin unelma FA Cupista – taistelua jalkapallon sielusta
Kuvittele tämä: Aurinko laskeutuu englantilaiselle taivaalle, maalaten maiseman hehkuvan punaiseksi. Kentällä harjoitellaan hiljaisesti, mutta ilmassa väreilee levottomuus – sellainen epämääräinen sähkö, joka syntyy juuri ennen taistelua. Ja sen kaiken keskellä seisoo mies, joka on tuonut tulen takaisin Bournemouthiin.
Andoni Iraola – hiljainen kapinallinen
Andoni Iraola. Espanjalainen, rauhallinen ja tarkkanäköinen – ei mikään tavanomainen Valioliigan valmentaja. Hän ei jahtaa median kiiltoa tai eurokenttien tähtipölyä. Häntä kiinnostaa jotain syvempää: pokaalin muoto kämmenessä, sen tuoksu, se tunne, kun sen eteen on vuodattanut hikeä, verta, ja säätänyt jokaisen siirron täydelliseen asemaan.
Siksi hän sanoi jotain, mikä jalkapallomaailmassa harvoin kuullaan näin vilpittömänä:
”Minä en välitä Euroopasta.”
Se ei ollut uhoa, vaan rehellisyyttä. Hänelle on tärkeämpää pokaalin paino kuin loiste Euroopan kentillä. Hän ei elä tulevaisuudessa, vaan nyt. Bournemouthin savuisella kentällä hän valmistelee tarinansa seuraavaa lukua.
David vastaan Goliat
Bournemouth – tai kuten fanit ylpeinä heitä kutsuvat, The Cherries – ei ole futisjätti. Mutta kuten tarinat Daavidista todistavat, ei se tarkoita, että he eivät voisi kaataa Goliatia.
Ja Goliat saapuu sunnuntaina. Manchester City – modernin jalkapallon megakone. Sen johtaja? Pep Guardiola. Mestari. Filosofi. Säveltäjä.
Iraola tuntee Guardiolan. Ei vain nimeltä, vaan roolista toiseen: pelaajana, valmentajana, vastustajana ja seuraajana. Hän sanoo puhtaasti:
”Pep Guardiola on paras tuntemani valmentaja. Siitä ei ole epäilystäkään.”
Se on kunnioitusta, ei pelkoa. Ja vaikka Iraola nostaa hattua Guardiolalle, hän ei kumarra.
Realismia, ei retoriikkaa
Iraolan usko omaan tekemiseen tiivistyy näin:
”Me voimme voittaa hyvänä päivänä minkä tahansa seuran.”
Kolme voittoa – ja FA Cupin pokaali olisi heidän. Tie on kivinen, mutta mahdollinen. Bournemouth keikkuu Valioliigassa kymmenentenä, vain neljän pisteen päässä viidennestä sijasta. Useimmille se olisi ponnahduslauta Eurooppaan. Mutta Iraolalle?
Se on taustamelua.
FA Cup – unelmien näyttämö
FA Cup on yhä paikka, jossa:
- Raha ei suoraan määritä kohtaloa
- Tarina voi kirjoittaa itsensä uusiksi
- Kaupunki voi hengittää toivoa
Siellä kymmenvuotias näkee sankarit silmillään, ja vanhus muistaa, miltä tuntuu uskoa.
Kun tarina muuttuu legendaksi
Sunnuntaina klo 18:30 kentälle astuu enemmän kuin kaksi joukkuetta:
- Valmentajat ja heidän ideansa
- Pelaajat ja heidän hymynsä takana olevan jännityksen
- Fanien sydämet, jotka sykkii jokaisen syötön mukana
Iraola ei ole täällä seuraamassa tarinaa. Hän on täällä kirjoittamassa sitä uudelleen. Ja jos tähdet osuvat kohdalleen, sunnuntai-iltana ei ehkä pelata vain peliä…
…vaan luodaan legenda.
— Saara Helminen
“Kun kirjoitan urheilusta, kirjoitan elämästä.”
