Dean Huijsenin nousu Valioliigassa – Nuoren topparin tarina omasta liekistään jalkapallon huipulla
On hetkiä, jolloin jalkapallo ei ole vain peli. Kun nuori mies astuu kentälle, usko täynnä ja maailma harteillaan, tapahtuu jotain muuta. Jotain, joka tuntuu kohtuuttoman suurelta mutta silti täysin oikealta. Dean Huijsenin tarina ei vielä kuulu jalkapallon mytologiaan – ei vielä. Mutta liekki on syttynyt. Ja sitä liekkiä on vaikea enää sammuttaa.
Rohkea siirto, selkeä viesti
Maaliskuun kylmänä iltana katseet kääntyvät englantilaiselle jalkapallokentälle, jossa 19-vuotias hollantilais-espanjalainen toppari tekee jotain, mikä tuntuu paljon suuremmalta kuin vain hyvä peli. Hän ei horju. Hän ei arkaile. Hän näyttää, että kuuluu tänne – Valioliigaan – sarjaan, jota usein kuvataan kiviseksi taistelutantereeksi, missä varjeerataan maalia kuin linnaketta.
Kun Dean Huijsen päätti siirtyä Juventuksen akatemiasta Bournemouthiin – siirtyä Euroopan suurista salongeista Englannin etelärannikolle – moni hieraisi silmiään. Niinkö nuorena? Oliko tämä hyppy liian iso? Mutta yksi ihminen ei epäröinyt hetkeäkään.
Andoni Iraola, Bournemouthin valmentaja ja vanhan koulukunnan valmennustaituri Baskimaasta, näki jotain nuorukaisessa, mitä muut eivät vielä osanneet tulkita. Hän näki rauhan kovuuden keskellä. Rohkeuden, joka ei huuda vaan puhuu hiljaisesti, vakaasti. Ja kun debyyttiottelu Nottinghamia vastaan koitti, Huijsen seisoi kentällä kuin olisi ollut siellä koko ikänsä.
”Chris Wood ei ole mikä tahansa hyökkääjä”, Iraola kertoi myöhemmin BBC:n haastattelussa. ”Hän on kuin fyysinen testi toppareille – raskas, suora, brutaali. Mutta Dean… hän seisoi. Hän ei väistänyt.”
Määrätietoista nousua
Ja siitä alkoi tarina, joka on tähän mennessä jatkunut jo 27 ottelun verran Bournemouthin paidassa eri kilpailuissa. Kyse ei ole vain siitä, että Huijsen pelaa: hän vaikuttaa. Hänestä on tullut tärkeä osa joukkueen puolustuslinjaa ja, yhä enenevässä määrin, sen tunnetta ja rytmiä.
Ajatellaanpa hetki, mitä se oikeasti vaatii:
- 19-vuotias
- Uusi maa ja kieli
- Uusi liiga – yksi maailman vaativimmista
Päiviä, jolloin sade piiskaa ikkunaa, ja mielessä myllertää kaikki uuden ja vieraan ristipaineet. Jalkapallon tempo ja taktiikka eivät ole vielä lihasmuistissa — mutta silti sitä täytyy näyttää siltä, kuin olisivat.
Silti Huijsen ei näytä epävarmalta. Hänen tyyliään voisi kuvata yhdellä sanalla: hallittu. Hän ei hötkyile. Hän ei arvuuttele, mihin pallo menee – hän ohjaa peliä kuin shakin suurmestari. Kentällä hän on rauhallinen, tarkka ja aavistuksen edellä silloinkin, kun kaikki ympärillä liikkuu kaaoksen tavalla.
Valmennuksen ja ihmisen yhteys
Valmentaja Iraola puhuu Huijsenin kehityksestä syvällä kunnioituksella.
”On yksi parhaista tunteista valmentajana, kun huomaat vaikuttaneesi muutokseen, joka ei ole vain pelillinen vaan inhimillinen,” Iraola sanoi. ”Se on enemmän kuin pelisuunnitelma. Se on suunta ihmiselle.”
Suunta on ainakin selvä: ylöspäin. Huijsen on nyt saavuttanut ensimmäisen A-maajoukkuekutsunsa – Espanjan paidassa, vaikka syntynyt Hollannissa. Hän debytoi Nations Leaguen puolivälieräottelussa… Hollantia vastaan. Jos se ei ole jalkapallon kohtalon ivailua, niin mikä sitten?
Katse tulevassa
Dean Huijsenin nimi alkaa hiljalleen kiertyä jalkapallomaailman saleihin:
- Real Madrid seuraa häntä
- Juventus tarkkailee tilannetta
- Euroopan suurimmat seurat tunnustelevat
Mutta Iraola ei ole katkera. Hän on ylpeä.
”Pelaajilla kuten Deanilla on ominaisuuksia, joiden ansiosta he olisivat todennäköisesti nousseet huipulle joka tapauksessa,” hän sanoo. ”Me vain autoimme vähän nopeuttamaan sitä matkaa.”
Se on rehellistä, melkein karua nöyryyttä – tyypillistä Baskimaalle, jossa työn arvoa mitataan hiljaisella kunnialla. Mutta Dean itse, hän ei katso taakse. Hän ei kiirehdi. Hän vain jatkaa. Pelaa entistä kirkkaammin. Kuin tietäen, että tämä ei ole sattumaa. Tämä on suunnitelma – hänen omansa.
Hetken mahdollisuus
Ja kun Bournemouth tänään kohtaa Manchester Cityn FA Cupin puolivälierässä, vastassa ei ole vain joukkue. Vastassa on dynastia, peli-identiteetti, aikakausi. Mutta peliä ei ratkaise aina historia. Joskus sen ratkaisee:
- Yksi hetki
- Yksi pelaaja
Ehkä tästä illasta tulee seuraavan luvun alku. Ehkä taas kerran jalkapallo näyttää parhaat kasvonsa – ne, joissa nuori pelaaja seisoo jättien varjossa, eikä yritä olla heidän kaltaisensa, vaan sytyttää oman liekkinsä.
Dean Huijsen on vielä alkumatkalla. Mutta hän on valmis. Ja me olemme etuoikeutettuja seuraamaan, kun hän kirjoittaa tällä hetkellä sitä, mitä kutsutaan urheilun kauneimmaksi saduksi: omaksi legendakseen.
