Thomas Müllerin viimeinen luku Bayernissa – legendan jäähyväiset ilman fanfaareja
Thomas Müllerin viimeinen kevät Bayern Münchenissä ei päättynyt ilotulitteisiin eikä kunnianosoituksiin – vaan hiljaisuuteen. Yksi seuran suurimmista ikoneista astui sivuun ilman perinteistä jäähyväisnäytöstä, kuin ovet olisivat painuneet kiinni ilman ääntä. 742 ottelua ja lähes kaksi vuosikymmentä seurauskollisuutta jäivät historiaan, kun Bayern valitsi matkansa ilman Raumdeuterin intuitiota.
Müller – kentän kartanpiirtäjä
Thomas Müllerin pelaajaprofiili ei ollut koskaan siloteltu. Hän ei ollut nopein, vahvin, eikä tyylikkäin, mutta hän oli yksi älykkäimmistä. Raumdeuter – tilan tulkitsija – oli luoma termi, jolla kuvattiin Müllerin intuitiivista kykyä löytää tilaa kentällä, jota kukaan ei ollut huomannut. Hän ei vain vastannut taktiikkaan – hän edelsi sitä.
Hänen pelityylinsä muistutti usein hauskasti improvisaatiota, vaikka taustalla oli tarkka pelinluku ja vaistonvarainen ajoitus. Hän oli kentän ”jokeri” – yllättäjä, jonka ratkaisut eivät aina näyttäneet loogisilta, mutta toimivat uskomattoman usein.
Hiljaiset jäähyväiset
Suurin pettymys Müllerin tapauksessa ei ollut päätös luopua hänestä, vaan sen tyyli. Saksalaismedioiden mukaan jatkoneuvotteluja ei koskaan edes käyty. Se oli kylmä, kirjanpidonomainen päätös. Bayern valitsi suunnan, jossa historiasta ei tehty päätöstekijää. Müllerin toiveet pelata uransa loppuun kotiyleisönsä edessä jäivät toteutumatta.
- Ei seremoniaa
- Ei lehdistötiedotetta jäähyväisistä
- Ei viimeistä kotipeliä kunnianosoitusten saattelemana
Se oli vain yksi suuri hiljaisuus, joka kertoi, että aikakausi on päättynyt.
Tuleva suunta: Atlantin taa?
35-vuotiaana Müllerin peliaika on vähentynyt merkittävästi. Tällä kaudella hän aloitti vain kahdeksassa ottelussa. Ura jatkuu todennäköisesti aivan toisessa ympäristössä – mahdollisesti Yhdysvalloissa, Major League Soccerin kentillä.
MLS on muodostunut loppusuoran näyttämöksi useille legendoille:
- David Beckham
- Zlatan Ibrahimović
- Lionel Messi
Ajatus Mülleristä Kalifornian auringossa ei tunnu mahdottomalta. Hän on yhä pelikunnossa ja ennen kaikkea – tarinankertoja. Ensimmäisessä amerikkalaisessa lehdistötilaisuudessaan hän voisi hyvinkin hymyillä ja todeta: ”Ich bin noch hier.”
Viimeinen linkki historiaan
Müller oli Bayernin viimeinen kiinnekohta aikakaudella, jota hallitsivat nimet kuten Lahm, Schweinsteiger ja Robben. Hän edusti enemmän kuin roolia kentällä. Hän oli kuin vanha puu, jonka juuret pitivät seuraa kiinni kultaisessa perinteessä – ja jonka kaataminen ei tapahtunut myrskyllä vaan vaitiololla.
Ilman häntä, Bayern ei enää tunnu samalta.
Jälkikirjoitus hiljaisessa valossa
Ilona Ahde-Karhumäki kirjoittaa kuin elegiaa. Thomas Müllerin tarina ei ole traaginen, mutta se on pohdiskeleva. Hän ei ollut Ronaldo tai Messi, vaan tarinankertoja, joka käytti jalkapalloa kerrontavälineenään kuin vanhaa kirjoituskonetta.
Viimeinen luku Bayernin riveissä ei saanut pistettä. Ehkä siksi se jättää oven auki jatko-osalle – jollekin uudelle esitykselle, kenties toisenlaisella lavalla. Ehkä ei suurelle. Mutta juuri siksi – täydelliselle.
Sillä runoilijat eivät lopeta, vaikka muste loppuu. Eivätkä legendat katoa, vaikka fanfaari ei soi.
