Arsenalin ja Evertonin kiistanalainen trilleri herätti suuria tunteita – oliko pilkku oikeutettu

Kevät alkaa vääntyä kohti valoa, mutta Goodison Parkissa tunnelma oli kaikkea muuta kuin kirkas. Lauantai-iltapäivän Valioliiga-ottelu Evertonin ja Arsenalin välillä tarjosi draamaa, tunnetta – ja kiistanalaisen hetken, josta tullaan puhumaan vielä pitkään. Ei siksi, että se olisi ollut erityisen kaunis tai teknisesti mestarillinen. Vaan siksi, että se sai koko Arsenalin kannattajakunnan huutamaan yhtä sanaa: vääryys.

Tämä ei ollut vain yksi vihellys muiden joukossa. Tämä oli päätös, joka tuntui iskevän suoraan jalkapallon oikeudentajuun – kuin salama kirkkaalta taivaalta.

⁕ ”Näin sen viidentoista kerran – ei ikinä pilkku.” ⁕

Arsenalin päävalmentajan Mikel Artetan sanat olivat kuin suoraan näyttämöltä, ladattuna turhautumista, raivoa ja pettymystä. Ottelua oli hallittu, kontrolloitu – ja silti, yksi vihellys muutti kaiken. Nuori Myles Lewis-Skelly, raikas lisä Arsenalin kokoonpanoon, joutui tilanteeseen Evertonin Jack Harrisonin kanssa. Kevyttä kontaktia, jos sitäkään. Mutta siitä syntyi tuomio: pilkku.

Tuomari Darren England osoitti pisteelle. Ja vaikkei videotuomarointi (VAR) jääty turhanpäiväisyydestä aiemmilla kierroksilla, tällä kertaa se ei nähnyt syytä puuttua. Rangaistus pysyi voimassa.

Iliman Ndiaye, Evertonin sankari sinä iltapäivänä, iski pallon varmasti sisään ja tasoitti pelin 1–1:een.

Mutta kaikki, jotka peliä katsoivat, tiesivät, ettei lopputulos kertonut koko tarinaa. Arsenal oli parempi, läpi pelin. Mutta jalkapallossa paremmuus ei aina takaa voittoa – joskus se jää vihellyksen varjoon.

⁕ Arsenal hallitsi, mutta tuomio ratkaisi ⁕

Mutta palataan hetkeksi siihen, miltä peli näytti. Arsenal pelasi kuin kone, mutta inhimillisellä sydämellä. Tämän joukkueen peli ei ole raakaa voimailua tai sattumanvaraisia pomppuja. Se on rytmiä, hallintaa, tarkkuutta. Ja silti, yksi kontakti, yksi tuomio riitti hiljentämään kaiken.

Lewis-Skelly, vasta seiskataskujaan Valioliigan nurmilla availlut, joutui heti jalkapallomaailman raadollisuuden eturintamaan. Hänestä tuli syntipukki tilanteessa, jossa ei näyttänyt tapahtuvan mitään sellaista, mistä pitäisi edes miettiä rankkarin puhaltamista.

Arteta ei kuitenkaan kiukuttele vain oman egonsa vuoksi. Hänen reaktionsa – näkyvä, voimakas ja intohimon sävyttämä – kertoo jostain syvemmästä. Kyse ei ole vain pisteistä, vaan periaatteista. Miten peliä tuomitaan? Miten sitä tulkitaan, tilanne tilanteelta?

⁕ Everton pelasikin omilla ehdoillaan ⁕

Ja Everton – niin, he tiesivät täsmälleen mitä tekivät. Tämä ei ollut peli, jossa koottiin täydellinen hyökkäys tai rakennettiin mestarillisia maaleja. Tämä oli järjestelmällinen häirintäoperaatio. He sotkivat Arsenalin rytmin, pelasivat fyysisesti, veivät pelin mukaansa ja pelasivat hetkien varaan.

– He eivät luoneet mitään, sanoi Arteta jälkipuheissa BBC:lle. Ja jos käymme luvut ja lämpökartat läpi, on lähes mahdotonta olla eri mieltä.

Evertonin maali ei ollut seurausta taktisesti loisteliaasta suunnitelmasta. Se oli kiistanalainen suonen veto, johon tuomiot ja tuurit sattuivat osumaan.

• Ei hallintaa
• Ei rakenteellista hyökkäystä
• Vain hetken mahdollisuus

Ja jalkapallo – niin usein pienistä hetkistä elävä peli – joskus antaa täyslaidallisen vain yhdestä. Yhdestä virheestä, yhdestä kontaktista, yhdestä pillinvihellyksestä.

⁕ Tästä eteenpäin – katkeroidutko vai nousetko? ⁕

Ja nyt, Arsenal seisoo tienhaarassa. Voi olla helppoa jäädä kiinni siihen, mikä meni pieleen. Voidaan syyttää tuomaria, VAR:ia, kohtaloa. Mutta mestaruustaistelu ei ole koskaan vain jalkatyötä – se on yhtä paljon pään sisällä. Kuinka käsittelet takaiskut? Kuinka vastaat epäoikeudenmukaisuuteen?

Yksi peli ei ratkaise kaikkea. Mutta yksi peli voi sytyttää jotain. Hallitsematon raivo voi muuttua kipinäksi, joka sytyttää uuden roihun.

Artetan energia kentän laidalla ei ollut vain pettymyksen purkaus. Se oli puolustuspuhe – siitä, miten Arsenalin tulisi vastata. Hän ei ole vain valmentaja. Hän on johtaja, suunnannäyttäjä. Sellainen, joka ei pelkää seisoa joukkueensa edessä, vaikka koko maailma tuntuisi olevan vastaan.

⁕ Ja mestaruustaistossa ei silmä saa räpäyttää ⁕

Manchester City, tuo tuttu sinisävyinen painajainen, vaanii taas taulukon yläpäätä. Arsenalilla ei ole paljoa liikkumavaraa. Jokainen piste, jokainen hetki, jokainen tuomio lasketaan.

1. Selviydy pettymyksistä
2. Käännä katkeruus taistelunhaluksi
3. Muista – yksi peli ei määrittele loppua

Mutta ehkä juuri tämä lauantai – kiistanalainen, kaoottinen ja katkera – voi olla se hetki, jolloin jotain muuttuu. Ehkä tästä syntyy uusi kipinä. Ehkä tämä oli käännekohta, ei lasku.

Koska jokaiseen mestaruustarinaan kuuluu koettelemuksia. Eikä yksikään sankari koskaan voittanut ilman haavoja.

Sillä joskus jalkapallo ei ole vain peli. Se on tarina voitosta ja vääryydestä, epäjumalista ja ihmisistä, kohtalosta ja kapinasta. Ja juuri siksi me sitä rakastamme.

© Lumi Koivusaari, 2025

Seuraa Twitterissä @LumiKoivusaari

#Valioliiga #Arsenal #Everton #Arteta #DraamaaKehällä #Futistarinoita