Morgan Rogers johdattaa Aston Villan urheaan taisteluun PSGtä vastaan Mestarien liigassa

Kun ilta pimenee Pariisin yllä ja Parc des Princesin valot syttyvät, kaupungin sydän lyö jalkapallon tahtiin. Siellä, valojen hehkun alla, ei pelata vain toista Mestarien liigan puolivälierää. Siellä käydään tarina – sellainen joka voisi olla suoraan eepoksesta, jossa altavastaaja nousee haastamaan vallanpitäjiä, ja jossa huuto kaukaa Birminghamista kaikuu yhä, vaikka ranskalaisten fanien huudot jo vaimenevat.

Ja kaiken keskellä seisoo 22-vuotias Morgan Rogers – Aston Villan liekehtivä sielu ja Englannin maajoukkuepelaaja.

Rogers ei ole kovien puheiden mies – mutta kun hän puhuu, ihmiset kuuntelevat. Hänellä ei ole tarvetta ylidramatisoida tulevaa ottelua Paris Saint-Germainia vastaan, mutta silti hänen sanansa tuntuvat kuin isku pajavasaralla.

”Me tiedämme keitä vastaan me pelaamme,” hän sanoi ESPN:n haastattelussa yksinkertaisesti. “He ovat PSG. He ovat jättiläisiä, satuprinssejä kultakengissä ja mestareita, jotka hengittävät voittamista. Mutta me emme tulleet tänne ihmettelemään. Me tultiin voittamaan. Ei selviytymään.”

Jos mietit, miltä tuntuu astua kentälle PSG:tä vastaan – joukkuetta, joka on marssinut Ranskan sarjassa voitosta voittoon kuin keisari kulkueessaan – se vaatii aivan erityistä rohkeutta. Ja juuri sitä Rogers tuo lautaselle.

Villa, joka nousi taivaalle

Pieni muistutus menneestä: Aston Villa oli vielä muutama vuosi sitten seura, jonka tärkein tavoite oli säilyminen Valioliigassa. Nyt se katsoo silmästä silmään eurooppalaisia suurseuroja – ei pelolla, vaan nälkäisenä. Seitsemän voittoa putkeen kertoo karua kieltään siitä, että tämä ei ole hetken huumaa. Tämä on jotakin suurempaa.

Paljon tästä kaikesta menee manageri Unai Emerin piikkiin. Hänen johdollaan Villa on kuin taideteos, joka purkautuu järjestyksestä kaaokseksi ja takaisin – mutta koko ajan hallitusti, kuin lavaesityksessä. Ja sen kirkkaimpana tähtenä loistaa Rogers, nuori mies, joka on ollut erinomainen jokaisessa roolissa, johon on pyydetty.

Hän ei vain liiku kentällä – hän kertoo tarinan. Hän ei kaihda vastuuta, ei käänny pois kaksinkamppailuista, eikä katsele tilanteita sivusta. Hän pelaa kuin olisi syntynyt tähän.

Ja ehkä niin onkin.

Kun tähdet törmäävät

PSG:n päävalmentaja Luis Enrique ei varmaan koskaan myönnä sitä ääneen, mutta hän tietää vaaran. Vaikka hänen joukkueensa on täynnä tähtiloistoa –

• Kylian Mbappé
• Achraf Hakimi
• Vitinha

– he kantavat harteillaan yhtä raskasta totuutta: PSG ei ole koskaan voittanut Mestarien liigaa.

Ja tuo tavoite polttelee nyt kuumempana kuin koskaan.

Mutta juuri se tekee tästä ottelusta niin herkullisen. Paine ei ole Aston Villalla. He voivat pelata vapaasti, toiveikkaasti. Heillä ei ole kultaista taakkaa harteillaan – pelkkä unelma, joka voi kasvaa todellisuudeksi.

Ja niitä tarinoita Mestarien liiga rakastaa.

Yö Pariisissa – ja mahdollisuus kirjoittaa historiaa

Morgan Rogers tietää, ettei tämä ole vain yksi peli muiden joukossa. Tämä voi olla hetki, jolloin koko seura hyppää uuteen aikaan. Aston Villan fanit ympäri maailmaa valmistautuvat otteluun kuin juhlapäivään – mutta mukana kulkee myös tunne kuin ennen taistelua.

Tämä ei ole kukkien tuoksua St Germainin bulevardilla. Tämä on kuuma ilta, huuruiset silmälasit pubissa, sydän pamppaillen kuin tuomarivihellyksen jälkeen. Ja siinä hetkessä, kun näkymätön tahtipuikko kohoaa Parc des Princesin yössä, voi tapahtua mitä tahansa.

Ehkä se on hetki jolloin Morgan Rogers – se poika, joka kasvoi Coventryssä toivo silmissään ja pallo jaloissaan – kirjoittaa itsensä historiaan.

Ottelu saattaa kestää vain 90 minuuttia. Mutta joskus ne 90 minuuttia riittävät muuttamaan kaiken.

Ja juuri siksi me katsomme. Juuri siksi sydän sykkii enemmän.
Juuri siksi Morgan Rogers nousee esiin kuin kohtalon lähetti.

Tervetuloa Mestarien liigaan. Tämä ei ole vain unelma – tämä on mahdollisuus.

Selina Väisänen

⟡ Kirjoitan jalkapallosta kuten runoilijat kirjoittavat tähdistä.

⟡ Twitter: @selinavaisanen

⟡ Kaikki oikeudet pidätetään. Draama mukaan lukien.