Declan Rice loistaa kun Arsenal murskaa Real Madridin ikimuistoisessa Mestarien liigan illassa
Toisinaan on iltoja, jotka jäävät kiinni sydämeen kuin arpi – iltoja, jolloin jalkapallo ei ole pelkkää peliä, vaan jotain enemmän. Ajat, jolloin koko stadion hengittää samaa ilmapiiriä ja tunne, että nyt syntyy historiaa, leviää ilmassa kuin ukkosen enteily. Emiratesin tiistai-ilta oli juuri sellainen. Champions Leaguen puolivälierä, Arsenal vastaan Real Madrid. Ja keskellä kaikkea – Declan Rice.
Ensi silmäyksellä Rice ei ehkä näytä sankarilta. Ei isoja eleitä eikä äänekästä itseluottamusta. Mutta sinä iltana hän nousi kuin myyttinen hahmo, joka astuu esiin, kun yö sitä pyytää. Kaksi vapaapotkua, kaksi taikaa – ja Real Madrid horjui kuin tarujen torni.
Arsenal 3 – Real Madrid 0.
Ei pelkkä tulos. Tämä oli kannanotto. Julistus Euroopan jalkapallokartalle: ”Tässä olemme. Ja nyt me määräämme tahdin.”
Rooli ja rytmi
Ottelu alkoi kuin varovainen kohtaloiden kohtaaminen. Real Madrid, tuo kruunujen kantaja, marssi kentälle totutun itsevarmasti, kuin olisivat astumassa omaan iltansa. Arsenal puolestaan – nuori, nälkäinen ja täynnä kipinää – seisoi vastassa kuin joukko, joka oli valmis jättämään jälkensä.
Ensimmäinen puoliaika oli tasainen, kihelmöivä kuin jännityselokuvan alkupuolisko. Tunnelma oli sähköä täynnä, mutta kaikki odottivat vain kipinää. Stadion pidätti hengitystään. Pieni varhainen kiistanaihe, kun Arsenalin veto osui Realin pelaajan käteen rangaistusalueella, sai kannattajat murisemaan, mutta VAR ei nähnyt tilanteessa rikkeen arvoista. Se oli pettymys, ehkä – mutta ei merkittävää pimeyttä illassa, joka oli vasta nousussa.
Vapaapotkun hetket
Sitten tuli se hetki. Tai oikeastaan, ne hetket.
Toista puoliaikaa oli kulunut vartti, kun Arsenal sai vapaapotkun. Rice astui esiin, asettui pallon taakse – ja antoi maailman hetkeksi pysähtyä. Se, mitä tapahtui seuraavaksi, kuuluu jalkapallon runokirjoihin:
- kaari yli muurin
- täydellinen kierros
- maalivahti Courtois kykenemätön reagoimaan
1–0. Emirates räjähti.
Mutta Rice ei ollut valmis jäämään yhden kappaleen mieheksi. Kun toinen vapaapotku annettiin vain minuuttikaupalla myöhemmin, hän teki sen taas – lähes samalla liikkeellä ja vielä samalla painokkaalla, hiljaisella itseluottamuksella.
2–0. Toinen täydellinen hetki.
Madridin pelaajat jäätyivät. He eivät ole tottuneet tällaiseen – tähän tunteeseen, että joku muu pitää tahtipuikkoa ja määrää, miten näytös kulkee.
Lopullinen niitti
Ja juuri kun luulit, että ilta ei voisi kääntyä vielä selkeämmäksi, Arsenal iski kolmannen. Mikel Merino viimeisteli hyökkäyksen, joka leikkasi Realin puolustuksen auki kuin veitsi vesimeloniin:
- ei väkisin
- ei kiireellä
- vaan kuin joku olisi vetänyt viivan ruutuvihkoon
3–0.
Real oli poissa tolaltaan. Eduardo Camavinga keräsi toisen varoituksen lisäajalla ja sai punaisen kortin leimaksi tuskalle. Yleensä niin elegantti Madrid oli tällä kertaa vain varjo entisestä.
Yksi ilta, kaksi mestaritekoa
Mutta palataan vielä hetkeksi siihen iltaan sankarina seisoneeseen Riceen. Hänestä kertovat nyt laulut. Aina silloin tällöin futis tuo meille pelaajan, joka tekee jotain niin puhdasta, niin kaunista, että aikaa ei tarvita ikuistamiseen – muisto syntyy sillä sekunnilla.
Declan Rice teki sen kahdesti. Ja teki sen täydellisesti.
Toinen osa, mutta vain yksi satu
Ensi viikolla Arsenal kohtaa Real Madridin uudestaan, tällä kertaa Santiago Bernabéulla. Ja vaikka luvassa on toinen näytös, tämä ensimmäinen jää mieleen. Se oli ilta, jolloin Arsenal ei vain voittanut peliä – se otti paikkansa takaisin huipulta.
Ja Rice? Hän kirjoitti siihen luvun, joka kestää sukupolvia.
Jos rakastat jalkapalloa tarinoiden vuoksi, tiedät nyt miksi. Tämä ei ollut vain ottelu.
Tämä oli satu.
Ja sen päähenkilö pukeutui punaiseen.
