Leeds Unitedin nousuhaaveet vaakalaudalla loukkaantumisten varjossa – taistelu Valioliigapaikasta käy kuumana
Kevät on tullut Englantiin, mutta Elland Roadilla se tuntuu enemmän kuin varhaissyksyn hämärältä painajaiselta. Se ei ilmene ukkosena, ei salamointina, vaan pehmeänä, hiljaisena sumuna, joka salakavalasti valtaa kentän, hiipii pelaajien niveliin ja lopulta asettuu koko joukkueen yhteiseen sydämeen.
Leeds United, tuo perinteikäs valkokaartin kaltainen joukkue, on tähän asti näyttänyt olevan matkalla takaisin kirkkaimpiin valoihin – Englannin Valioliigaan. Fanien toiveet ovat olleet korkealla, tulokset tähän asti rohkaisevia. Mutta nyt, kuuden ottelun päässä maaliviivasta, matka alkaa muistuttaa enemmän taistelua läpipääsemättömän metsän halki kuin nousua kirkkaalle kukkulalle.
Ja juuri nyt, kun ei enää olisi varaa horjua, Leedsin kulku hyytyy.
Puolustuksen sortuminen
Pascal Struijk, puolustuksen selkäranka, saattaa olla ulkona koko loppukauden. Hänen poissaolonsa ei ole vain taktinen haitta tai nimi otteluraportista – se on haava koko joukkueen suojakilvessä. Struijk ei ollut vain puolustaja. Hän oli johtaja, luottopelaaja, se viimeinen jalka taistelussa, kun voimat olivat lopussa ja kenttä liukas.
Ja kun hänen nimensä putosi kokoonpanosta, samalla horjui suuri osa Leedsin itsevarmuudesta.
Myös keskikentän Joe Rothwellin pelikunto on arvoitus. Ja kun yksi tai kaksi palasta tippuu tällaisessa hauraassa vaiheessa, korttitalo voi huojuessaan alkaa romahtaa.
Tämä ei ole pelkkä loukkaantumislista – tämä alkaa tuntua tragedialta. Sellaiselta, josta kreikkalaiset näytelmäkirjailijat olisivat kirjoittaneet sankarit, kohtalon väistämättömyyden ja sen, kuinka ylpeys lankeaa omaksi turmiokseen.
Mutta ehkä kaikki ei ole vielä mennyttä.
Kolmen armeijan taistelu – ja yksi voi jäädä portin ulkopuolelle
Tällä hetkellä Championshipin kärkikolmikko – Burnley, Sheffield United ja Leeds – seuraavat toisiaan kuin gladiaattorit hiekassa. Valioliigaan nousee suoraan vain kaksi. Kolmas joutuu karsintoihin, joissa pienikin horjahdus voi osoittautua kohtalokkaaksi. Leeds seisoo nyt heiveröisin jaloin niistä kolmesta.
- Burnley: 84 pistettä
- Sheffield United: 83 pistettä
- Leeds: 82 pistettä
Hyvin lähellä – mutta aivan liian epävarmalla pohjalla. Viimeisin vire?
- 3 tasapeliä
- Vain 1 voitto viimeisestä 6 ottelusta
Heikon huterasti rakennettu momentum on kadonnut kuin kevättuuli, joka yhtäkkiä muuttui vastatuuleksi.
Ja silti, jonkinlainen kohtalon ironia voi vielä pelastaa kauden. Burnley ja Sheffield United kohtaavat vielä toisensa, ja se tarkoittaa väistämättä, että joku – ehkä molemmat – menettää pisteitä.
Mahdollisuus on yhä olemassa, jos Leeds pystyy pysymään ehjänä ja löytämään sisäisen roihunsa uudelleen, juuri nyt, kun se palaa heikoimmillaan.
Kun sotapäällikkö menettää kenraalinsa
Päävalmentajalla, Daniel Farkella, ei ole helppo hetki. Tuttu nousukamppailun painosta Norwichin vuosilta, mutta nyt hänen palapelinsä näyttäisi olevan hajallaan keskellä tärkeintä ajokoetta. Armeija on vajaalukuinen, faneilla hermot riekaleina, ja aikaa – sitä on ihan liian vähän.
Nyt mitataan erityisesti henkistä kanttia.
- Onko Archie Gray, nuori ja lahjakas, valmis astumaan esiin ja täyttämään Struijkin jättämän aukon?
- Onko Georginio Rutterilla tai Joel Piroella sisua ottaa harteilleen koko joukkueen taakka – ei vain maalitilastollisesti, vaan myös henkisesti?
Farkella on valittava: ohjaako hän tämän joukkueen kentälle pelolla vai sydämellä? Hän ei enää valitse pelkästään kokoonpanoja – hän valitsee suuntaa. Toivotonta vai toiveikasta?
Vielä ei ole viimeinen vihellys – mutta aika on vähissä
Tämä ei ole vain tarina jalkapallokaudesta. Tämä on urheilun näyttämölle kirjoitettu draama. Sankarit, joilla oli mahdollisuus, ovat nyt kasvotusten hauraan totuuden kanssa: joskus unelma voi särkyä aivan loppusuoralla – ei siksi, että yritti liian vähän, vaan siksi, että maailma vain ei päästänyt tarpeeksi irti.
Ja silti – kuusi ottelua jäljellä. Kuusi mahdollisuutta muuttaa tarinan suunta. Kuusi viimeistä mahdollisuutta kirjoittaa nimi historiaan nousijana eikä valitettavana tarinana, jota toistellaan vielä vuosien päästä pubin nurkassa kaljatuopin äärellä:
”Muistatko sen kevään, kun Struijk loukkaantui ja kaikki meni raiteiltaan?”
Leedsin sydän vielä lyö. Se lyö epätasaisesti, toisinaan heikosti, mutta se lyö. Ja viimeiseen vihellykseen asti ihmiset kuuntelevat: jääkö siitä jäljelle sankaritarina – vai murheellinen balladi?
