André Onanan hiljainen taistelu: Miten maalivahti vastasi Maticin kritiikkiin ja käänsi katseet takaisin kentälle

Illan ilma Manchesterin yllä on sakeana muustakin kuin kevään kosteudesta. Siinä on jännitettä, raskasta kuin sateen alla kurottavat pilvet. Tässä ei pelkästään taistella Euroopan kentillä – tässä mitellään miehuudesta, arvosta ja hiljaisista vastauksista, jotka kaikuvat kovempaa kuin mikään huuto.

Tolppien välissä

Tolppien välissä seisoo André Onana. Mies, josta on kirjoitettu sekä kauniita että katkeroita lauseita. Hänet on pesty tähtiseurien väreihin, mutta myös syösty syvyyksiin, kun pelin pienet virheet ovat painaneet raskaimmin – kuten ne lähes aina tekevät maalivahdeille. Se on kentällä se paikka, jossa virheet muistetaan liiankin hyvin. Maalit tulevat ja menevät, mutta ne hetket, kun pallo livahtaa käsien läpi – ne jäävät kummittelemaan.

Ja nyt, uuden kerran, Onana seisoo tuossa valokeilassa. Tällä kertaa ei vain jalkapallotekojensa vuoksi, vaan siksi, mitä toinen pelaaja – Nemanja Matic – sanoi hänen selkänsä takaa.

Kaksintaistelut eivät ole harvinaisia tässä pelissä. Mutta tämä oli jotain muuta. Tämä oli isku, joka tuli sanoina.

Sanojen sota

Matic – rauhallinen, kokenut, aina vakava. Pitkään Manchester Unitedin puolustuslinjan kivijalka. Lähti seurasta jo muutama vuosi sitten, mutta kuten tarustoissa, vanhat sankarit eivät oikeasti poistu näyttämöltä. He jäävät elämään puheissa ja muistoissa. Ja joskus – he puhuvat uudelleen.

“Ei käy järkeen, että joku, joka ei edes saa palloa kiinni omassa maalissaan, kehtaa väittää omaa joukkuettaan paremmaksi kuin Lyon,” Matic iski suoraan lehdistölle ennen Eurooppa-liigan puolivälieriä. “Onana on yksi Unitedin historian heikoimmista maalivahdeista.”

Raskas väite – ei jätä tulkinnanvaraa.

Tällaisissa hetkissä pelaajien reaktiot usein paljastavat enemmän kuin yksikään tilasto. Iskevätkö takaisin? Mykistyvätkö? Vai ottavatko iskun vastaan kuin nyrkkeilijä, joka tietää seuraavan koukun jo valmistautuvan vastustajan olkapäässä?

Onana vastasi. Ei huutamalla. Vaan kirjoittamalla.

Vastaukset, jotka jäävät

“En ole koskaan ollut epäkunnioittava toista seuraa kohtaan,” Onana kirjoitti X-palvelussa. “Tiedämme, että meillä on kova tehtävä edessämme, mutta olemme keskittyneitä tekemään fanimme ylpeiksi. Olen sentään voittanut pokaaleita maailman suurimmassa seurassa. Kaikista ei voi sanoa samaa.”

Ei pelkkä vastaisku. Vähän niin kuin lyönti, joka satuttaa sen verran, että se jää mieleen – mutta toimitetaan arvokkuudella. Siinä oli ripaus tuskaa, pala itsetuntemusta ja paljon itsehillintää. Koska mitä Onana todella teki, oli asettua tilanteen yläpuolelle – nostaa itsensä ja vastauksensa pois suoraan lokaan lasketusta keskustelusta.

Ja kuitenkin, hän aivan selvästi ei aio unohtaa sanoja, jotka Matic lausui. Kuka voisi?

Tolppien takana

André Onana ei ole mikään täydellinen pelaaja. Hänen kautensa Manchester Unitedissa ei ole ollut virheetön – sen tunnustavat kaikki. Mutta hänen tarinansa ei ole pelkkä lista virheistä tai torjunnoista. Se on kertomus kestävyydestä. Rohkeudesta tulla takaisin, yhä uudelleen ja uudelleen, kun muut kääntävät selkänsä.

Maalivahti on aina yksin. Hän ei pääse piiloutumaan kentän sumuun. Kun virhe tulee, kamera zoomaa kasvoihin. Kun pallo menee sisään, se on hänen nimi, joka kirjoitetaan epäonnistumisen viereen. Mutta silti Onana jatkaa. Ja juuri se tekee hänestä kiinnostavan.

• Hänen uransa alkoi komeasti Ajaxissa
• Kokemusta on myös vaikeammista ajoista – mm. doping-panna
• Nykyään, Unitedin maalivahtina, hän kantaa paljon painavampaa paitaa

Matic voi puhua menneestä. Onana – hyvänä tai huonona päivänä – rakentaa yhä tulevaa.

Yö ja päivä kentällä

Kun pilli soi ja ottelu Lyonin kanssa alkaa, jalkapallo ei ole enää pelkkää peliä. Se on näyttämö, joka testaa muutakin kuin taktista osaamista. Se näyttää meille, ketkä kestävät sen, mitä ei pystytä valmentamaan: painetta, epävarmuutta, arvostelua.

Tiedättehän, joskus se yksi torjunta hiljentää koko stadionin. Mutta joskus, ne hetket otteluiden ulkopuolella – ne, jolloin pelaajat katsovat kohua silmiin ja pysyvät pystyssä – ne tekevät heistä legendoja.

Onana ei ole vielä tarinansa päässä. Ei lähelläkään. Mutta hänen matkassaan on jotain ikiaikaista – ne hiljaiset hetket, jolloin me ymmärrämme, ettei loisto ole aina sitä, mikä kimmeltää. Vaan sitä, mikä säilyy, vaikka iskuja tulee.

Ja joskus, parhaat legendat syntyvät silloin, kun he seisovat yksin tolppien välissä. Hymyilevät, vaikka tietävät, että seuraava laukaus voi olla taas heidän viimeisensä.

— Elina Rautavaara
Eräällä stadionin kulmalla, ajatellen miten maalivahti voi olla joskus tärkein tarinankertoja.