Myrskyn keskellä syntynyt sankari – Näin Marc-André ter Stegen löysi paikkansa Barcelonassa
Kirjoittanut: Helmi Säiläkallio
Barcelonan yllä leijui hiljaisuus, sellainen, joka ei synny tyynestä säästä vaan jännityksestä. Oli vuosi 2016 – aikaa, jolloin Camp Noun kiviseinät kantoivat enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ja niiden sisällä kyti tarina, joka ei koskaan päätynyt fanilauluihin, mutta jonka kaikua kuulee yhä.
Hiljainen taistelija
Tarinan pääosassa: saksalainen maalivahti Marc-André ter Stegen. Stoalainen, hiljainen taistelija, joka oli vuosien ajan se kaveri, jota Barcelonassa peluutettiin lähinnä cup-otteluissa. Kaikki kunnian hetket eivät tunnu samalta, jos joutuu seuraamaan suurimmat pelit sivusta, vaikka nostaisikin pokaalia.
”Halusin olla ykkösvahti,” hän on sanonut jälkeenpäin. Mutta silloin hän ei vielä ollut.
Unelmien kohtaaminen
Samaan aikaan, kaupungin ulkopuolella, joku muu oli aloittamassa omaa uutta lukuansa. Pep Guardiola, mies joka saa jopa liitutaulun sykkimään intohimosta, oli rakentamassa uutta dynastiaa Manchester Cityssä. Eikä hän halunnut mitä tahansa pelaajia – hän etsi liittolaisia.
Pep ja Marc tapasivat. Ei piilotellen jossain stadionin käytävillä, vaan ystävän olohuoneessa. Keskustelu ei ollut pelkästään jalkapallosta – se oli kahden visionäärin törmäys, eräänlainen unelmien kohtaus, jossa puheessa siinsi jotain suurempaa. Guardiola maalasi kuvan tulevaisuudesta – kirkas visio, kirkkaammat valot, tilaisuus olla numero yksi maan kovimmassa projektissa.
Ja ter Stegen, hän innostui. Hän antoi suostumuksensa. Sydämessään hän jo näki itsensä Manchesterin sateessa, puolustamassa sinistä linnoitusta.
Elämän käänne
Mutta sitten elämä teki sen, mitä se osaa parhaiten: sotki suunnitelmat.
Barcelonan seurajohto – erityisesti päävalmentaja Luis Enrique – ei ollut valmis päästämään ter Stegeniä menemään. Ei mistään hinnasta. Eikä tämä ollut enää kyse vain urheilusta.
- Tämä oli Katalonian ylpeydestä
- Tulevaisuuden rakentamisesta
- Ja ehkä siitä, etteivät he halunneet nähdä häntä menestyvän muualla
Portti sulkeutui. Ja samalla se haave, se kutsu Englannista, hiipui.
Ironian sävy
Manchester City siirtyi seuraavaan vaihtoehtoon: Claudio Bravo, mies jonka kanssa ter Stegen oli jakanut vastuuta Barcelonassa, vaihtoi sinimustaan. Hän sai sen tilaisuuden, josta ter Stegen oli haaveillut.
Kuinka ironista.
Mutta jos tämä olisi ollut helppo tarina, ter Stegen olisi jättänyt kaiken taakseen. Sen sijaan hän jäi.
Kolme viikkoa
Ja vain kolme viikkoa myöhemmin hiljaisesta kakkosmolarista tuli yksi maailman parhaita ykkösmaalivahteja. Ei enää cup-otteluiden mies. Ei enää varjossa.
Tuosta päätöksestä alkoi uusi luku – ei pelkästään hänen urallaan, vaan myös Barcelonan historiassa.
Sankaruuden ydin
Sankaruus ei synny aina niissä hetkissä, joissa nostetaan pokaali tai juhlitaan viimeisen minuutin torjuntoja. Joskus se syntyy päätöksestä jäädä – kun maailma jo näyttää ovea ulos.
Ter Stegen ei valinnut helpointa polkua. Hän valitsi vaikeimman, ja juuri se teki hänestä sen pelaajan, joka hän on tänään.
Entä jos?
On mahdotonta olla miettimättä:
- Entä jos ter Stegen olisi lähtenyt Cityyn?
- Olisiko Guardiolan City käynnistynyt nopeammin?
- Olisiko Barcelonan tarina kulkenut eri raitaa?
Mutta urheilu – niin kuin elämä – ei tunne vaihtoehtoisia aikajanoja, vain sen yhden jossa eletään.
Valmiina seuraavaan myrskyyn
Tänään, kun Marc-André ter Stegen seisoo Camp Noun tolppien välissä, hän ei mieti menneitä päätöksiä. Ne eivät ole enää kysymyksiä – ne ovat osa kivistä polkua, jota pitkin hän on kulkenut.
Ja kun myrsky jossain taas kerää voimiaan, hän on valmis. Ei vain torjumaan, vaan seisomaan – vakaana niin kuin kallio, jota aallot voivat lyödä, mutta eivät murtaa.
