Eddie Howen poissaolo koskettaa Newcastlea syvästi – sankarin tarina jatkuu
St. James’ Parkin illassa oli poikkeuksellista sähköä – sellaista, joka tuntuu enemmän sydämessä kuin korvissa. Newcastle murskasi Manchester Unitedin 4–1, mutta voiton juhla jäi oudolla tavalla vajaaksi. Sydän lyö tyhjää, kun johtaja puuttuu. Eddie Howe, se, joka tavallisesti seisoo kentän laidalla takki hulmuten, oli poissa. Keuhkokuume oli pakottanut hänet sivuun.
Howen poissaolo ei ollut pelkkä taktinen puutos. Se oli symbolinen tyhjiö, merkittävä murtuma joukkueen sisäisessä maailmassa. Hänen varjoaan ei voinut pyyhkiä kentältä, vaikka voitto tulikin. Joukkue pelasi, mutta pelasi eri sävyllä – kuin kunnianosoituksena miehelle, joka on enemmän kuin valmentaja.
Jason Tindallin hetki
Kun kapteeni poistuu, miehistö katsoo perämieheen. Jason Tindall, Howen pitkäaikainen aisapari, nousi ohjaimiin. Hiljainen työntekijä, joka tavallisesti pysyttelee kameran katveessa, joutui kirkkaaseen valoon. Ja hän vastasi siihen.
- Valmennus sujui sulavasti
- Pelaajat noudattivat suunnitelmaa millintarkasti
- Voitto oli sekä tulos että kunnianosoitus Howelle
Peli ei pysähtynyt – se virtasi kuin muistojen joki kohti jotakin suurempaa. Joukkue ei vain pelannut hyvin – se pelasi sydämellä. Tämä voitto kuului poissaolevalle johtajalle.
Mies, joka muutti kaiken
Howe ei ole pelkkä strategi. Hän on tarinan kaari, joka kulkee Bournemouthissa rakennetusta ihmeestä Newcastlen jälleensyntymään. Hän ei vain sytytä peliä – hän sytyttää sydämet.
Newcastle’n matka Valioliigan huipulle ei ole ollut siloiteltu. Se on:
- Rakennettu kurin ja kompromissin päälle
- Viritetty taktisella älyllä ja jatkuvalla työllä
- Sinetöity lojaalisuudella, jonka juuret ylettyvät syvälle Koillis-Englannin maaperään
Howen hiljainen kiitos viestissään – kiitokset sairaanhoitajille, seuran väelle ja kannattajille – kertoi kaiken: tämä ei ole mies, joka etsii ääntä. Hän antaa tekojen puhua. Ja silloin kun hän sanoo jotakin, se jää mieleen.
Väliaikainen tauko
Howella on nyt uusi rooli – ei kentällä vaan sen ulkopuolella. Hänen tehtävänsä ei ole suunnitella seuraavaa pelitapaa vaan parantua. Sillä aikaa vastuu jää Tindallille ja Graeme Jonesille, jotka johdattavat Newcastlea seuraavien otteluiden läpi.
Crystal Palace ja Aston Villa odottavat. Joukkue kulkee, vaikka johtotähti onkin peittynyt pilveen. Silti kentältä kuulee kaiutusta – valo ei ole sammunut, se vain lepattaa hieman.
Joukkueen hiljainen vala
Voiton hetkellä pelaajien katseissa oli jotakin suurempaa kuin pisteet. Se oli ymmärrys vastuusta. Tieto siitä, että pelin arkkitehti kaipaa vielä hetken lepoa. Ja ehkä joku heistä kuiskasi mielessään: ”Tämä on sinun kunniaksesi, Gaffer.”
Howen tarina Newcastle’ssa ei ole katkolla. Se on kuin kirja, johon lisätään vain tauko – välilehti ilman pistettä. Ja me, hänen työnsä seuraajat, toivomme paluuta. Että kentän laidalla jälleen seisoo mies, jonka ääni muuttaa pelin virran.
Pikaista paranemista, Eddie Howe. Me odotamme sinua. Koska tämä tarina – se ei pääty tähän. Se on vasta aloittamassa uuden luvun.
