Matias Vainionpään tarina FC Lahden romahduksesta ja toivon kipinästä kaudella 2025

Lahti ei ole vain kaupunki. Se on tunnelma. Kylmä asfaltti, järvenselän taivaanranta ja hiljaiset kadut, joilla jalkapallo ei ole vain peli – se on identiteetti. Mutta viime syksynä tuo identiteetti murtui, kun FC Lahti tipahti Ykkösliigaan – ja putosi kovaa.

Se ei ollut vain sarjaporrasta alemmaksi solahtava tulos. Se oli särö kaupungin itseymmärryksessä.

Ja näiden varjojen keskellä seisoi yksi mies – Matias Vainionpää.

Hän ei antanut latteuksia lehdistölle. Ei piiloutunut fraasien taakse. Hänen reaktionsa oli yksinkertainen ja kiteytti kaiken:

”P*ska fiilis.”

Rehellistä. Rumaa. Toivon kipinällä silti ladattua.

Raunioiden keskeltä noussut ääni

Vainionpää oli tullut Lahteen isoin odotuksin. SJK:ssa kasvanut toppari halusi rakentaa jotakin uutta, kantaa vastuuta. Hän sai elämänsä sopimuksen – ja löysi itsensä seisomasta raunioiden keskellä. FC Lahden romahdus FF Jaroa vastaan ei ollut vain kisatappio. Se oli putoaminen unelman laitamille.

”Ensimmäinen viikko meni sumussa. Kaikki värit katosivat maailmasta,” Vainionpää muistelee. Siinä kohtaa moni ehkä olisi sulkenut oven perässään. Mutta Matias jäi.

Joskus paras tie eteenpäin kiertää ensin pimeimmän kautta.

Uudelleenrakentamisen hetki

Yksi sarjatason pudotus voi näyttää pieneltä numerossa, mutta se repii turhia kuvitelmia rikki. Kyse ei ole vain rankingista, vaan yhteisöstä ja ylpeydestä. Mutta juuri siellä, putoamisen ja pettymyksen rajamailla, syntyy uudelleenrakennus.

”Tämä ei ole maailmanloppu, vaikka se siltä ensin tuntuikin,” Matias sanoo nyt. Ja tuossa lauseessa piilee uuden alun siemen.

Portugalilainen komento ja uudet vaatimukset

Vuosi 2025 alkoi uuden komennon alla. Ruoriin tarttui Goncalo Pereira – portugalilainen, joka ei lupaa ihmeitä, mutta vaatii todellisuutta. Hänen futiksensa on enemmän terää kuin taikaa, enemmän kylmäveristä logiikkaa kuin lämpimiä kliseitä.

Hänessä on jotain José Mourinhon kaltaista johtajuutta, mutta runoilijan sisulla.

”Se vaatimustaso… se on taivaasta,” sanoo Vainionpää. Siinä kuuluu enemmän kuin pelkkä kohautus – siinä on usko.

Lahti ei halua vain takaisin. Se haluaa muuttua.

Sattuvin isku tuli läheltä

Juuri kun uusi alku tuntui mahdolliselta, tuli kylmä suihku. Suomen Cupin ottelussa FC Lahti hävisi omalle reservijoukkueelleen, Lahden Reippaalle. Se ei ollut vain tappio – se oli kuin oman lapsen kapina.

”Se käytiin kovaan ääneen läpi pukukopissa. Ei tuollaista saa tapahtua,” Matias sanoo ja siristää silmiään – ehkä kiukusta, ehkä pettymyksestä.

Ehkä juuri tällaisten romahdusten läpi ihmisen luonne punnitaan. Ehkä juuri se kipu tekee jalasta terästä.

Karu kenttä, kirkas tavoite

Tuleva kausi Ykkösliigassa ei ole mikään kevyt tuuletus. Se on täyttä totta. Tiukkaa kilpailua, ei anteeksiantoja.

”Yksikin ohipeli voi maksaa koko kauden,” Matias toteaa. Hän tietää mistä puhuu – onhan hän pelannut viimeisiä vuosiaan kivikovassa keskikenttä- ja puolustustaistelussa 37 ottelun verran.

Mutta tänään hän ei katso enää taakse. Ei jää silittelemään haavoja.

”Meidän pitää olla ihan sataprosenttisesti mukana jokaisessa pelissä.”

Ei ehkä palopuhe, mutta painava viesti pelaajalta, joka on elänyt jokaisen pettymyksen eikä silti katso jalkoihinsa.

Hiljainen voimahahmo

Matias ei ole enää se SJK:n junnu, joka kerran kamppaili tiensä edustusmiehistöön. Hän on joukkueen kivijalka, sen hiljainen ääni, joka ei tarvitse korokkeita tullakseen kuulluksi. Vainionpään tarina on kuin modernin sankarin – ei sellaisen, joka ratsastaa valkoisella hevosella, vaan sen, joka ottaa iskut vastaan – ja nousee silti.

Kauneinta oli kuitenkin se, mitä hän sanoi aivan lopuksi. Ei taktiikoista. Ei sijoituksista. Vaan ihmisistä.

”Meillä on ehkä Suomen upeimmat kannattajat.”

Siinä se on: FC Lahti ei ole vain joukkue. Se on kansa. Kansa, joka seisoo takana, silloinkin kun katkera tuuli puhaltaa Päijänteen yli suoraan räntään. Kansa, joka uskoo. Koska jos et hylkää toisiasi romahduksessa, ansaitsette yhdessä paluun huipulle.

Valon varassa

Kohta häämöttää kauden avaus PK-35:tä vastaan. Tulee epävarmuuksia, testejä, ehkä lisää vastoinkäymisiä. Mutta kun Matias Vainionpää astelee kentälle Lahden paidassa, mukana juoksee menneisyyden varjoja – ja uuden alkavan tarinan valo.

Ja se valo – se syttyy välillä juuri hauraimmasta liekistä.

📖 Saga-Maria Lehtinen
”Sanat eivät ole vain kirjaimia. Ne ovat siltoja kenttien ja sielujen välillä.”