Ilves hurmaa jalkapallokentillä kevään sensaatiolla – voiko kukaan pysäyttää tämän joukkueen

Tampereen kevätillassa puhalsi viileä tuuli, mutta Ilveksen peli Kuusankosken Pichissä oli kaikkea muuta kuin viileä – se oli sähköä, kipinöitä ja täysi roihu. Kun peli päättyi 0–5 Ilvekselle, tulosta ei voinut selittää pelkästään lukemilla. Se oli statement. Se oli pelillinen manifesti.

Lauantai-iltapäivänä KTP:n kotikenttä ei ollut enää mikään turvallinen linnake. Se oli muuttunut näyttämöksi, jossa Ilves soitti omaa sinfoniaansa – ja se sinfonia oli kaikessa komeudessaan murskaava.

Roope Riski aloitti show’n. Ensimmäisen kerran hän pöllähti kuin haamu puolustuksen selän taakse ja upotti pallon maaliin juuri ennen taukoa. Siinä vaiheessa peli vaikutti vielä avoimelta – KTP oli puolustanut tiukasti ja sinnikkäästi, kuin viimeistä linjaa suojellen.

Mutta tauko ei tuonut helpotusta kotijoukkueelle.

Toisen puoliajan ylivoima

Toisella puoliajalla Ilves näytti, miksi sitä ei tällä hetkellä voi pitää vain yhtenä joukkueena muiden joukossa. Se on muuttunut joksikin isommaksi – se liikkuu, pelaa ja iskee kuin lauma, jossa jokaisella on tarkka rooli. Ja kun on aika toimia, tehdään se näyttävästi.

Ottelun avainhetket toisen puoliskon aikana:

• 55. minuutti: Marius Söderbäck puhkoi puolustuksen ja vei Ilveksen 2–0-johtoon.
• 65. minuutti: Lauri Ala-Myllymäki laukoi 3–0-maalin – tekninen, kaunis, tarkka.
• 72. minuutti: Ala-Myllymäki osui uudelleen – 4–0 ja ottelu alkoi kallistua murskavoitoksi.
• 84. minuutti: Roope Riski viimeisteli toisen osumansa – 5–0, lopullinen sinetti.

Koko peli tuntui enemmän näytelmältä kuin ottelulta. Jokainen Ilveksen pelaaja tuntui tietävän täsmälleen, mitä teki. Liike oli kitkatonta, syötöt tarkkoja ja toteutus lähes taiteellista. Mutta ennen kaikkea: joukkue vaikutti valmiilta.

KTP:n rohkea puolustus ja Ilveksen ylivoima

KTP ei kuitenkaan alistunut hetkessä. Se taisteli, puolusti kunniakkaasti ja yritti löytää peliinsä rytmiä. Mutta välillä vastustaja on vain askel edellä – sitä ei voi peittää pelkällä sydämellä.

Kolmen kierroksen jälkeen Ilves on yksi kahdesta joukkueesta täysillä pisteillä. Numerot kertovat osan totuudesta, mutta yhtä paljon kertoo tunne, jonka Ilves jättää jälkeensä. Tämä joukkue ei tyydy voittamaan – se haluaa jättää jälkensä kentille ja katsojien muistiin.

Ilves ei ole enää vain joukkue

Tampereella puhaltavat uudet tuulet. Ne eivät tuo mukanaan vain voittoja, vaan Oi-Ilves -henkeä, pelin vapautta ja yhteistä ymmärrystä. On syntynyt tarina – eikä se ole vielä edes puolivälissä.

Ja kun seuraava peli lähestyy, kysymys ei ole se, voittaako Ilves –

Vaan: kuka sen enää pysäyttää?

– Helmi Räsänen, jalkapallon tarinankertoja, joka kulkee jalkapallokenttien ja runojen rajamailla.