Arsenal murskaa Ipswichin Chelsean nuori sankari loistaa Valioliigan huipennus lähestyy
Sunnuntai-iltapäivän aurinko saattoi paistaa, mutta Portman Roadilla ei ollut valoa – ei kentällä, eikä katsomoissa. Ipswichin fanien hiljaisuus kertoi enemmän kuin yksikään minuutti pelissä. Arsenal oli saapunut eikä aikonut jättää jälkeensä muuta kuin rippeet isännän toivosta. 0–4-tulos ei ollut pelkkä pettymys, se oli murskaus. Ja kun lopputulos vihdoin pamahti taululle, se tuntui kuin viimeiseltä naulalta arkkuun.
Arsenal marssi kentälle kuin raskas tankki, eikä hidastanut hetkeksikään. Mikel Artetan miehistö ei tullut hakemaan vain kolmea pistettä – se tuli jättämään merkin. Viestin. Että mestaruus ei ole vielä ratkaistu, että Liverpool ei saa kulkea kohti kruunua ilman veristä vastarintaa.
Chelsean hetki – ja uusi sankari
Stamford Bridgeillä taivas näytti harmaalta, mutta ilmassa oli sähköä. Chelsea–Fulham – paikallisottelu, jossa kaikki oli mahdollisesti taas kerran katkolla. Otsikoissa oli kysymys, joka on kaivertunut sinisten fanien sydämeen kuukausien varrella: herääkö Chelsea koskaan?
Vastaus tuli – ja sillä oli nimi: George Tyrique. Vasta 19-vuotias, mutta rohkeutta miesten mitalla. Hän tuli kentälle ja toi mukanaan valon, tasoittaen ottelun mahtavalla viimeistelyllä. Ja juuri kun kaikki ajattelivat, että pistejako oli kirjoitettu tähtiin, ilmestyi Pedro Neto. Lisäaikaa elettiin jo, kun Neto syöksyi sektoriin ja upotti pallon maaliin. 90+3′. Stamford Bridgellä nähtiin tunnekuohu, jota on odotettu koko kausi.
Voitto nosti Chelsean viidenneksi – viimeiselle Mestarien liigan paikalle. Mutta ehkä vielä tärkeämpää: Chelsea näytti taas itseltään. Se tuttudramaattinen sävy, se taistelutahto, joka on aina määrittänyt seuraa, oli palannut. He eivät suostuneet häviämään – eivät nytkään.
Toivon murskaus Ipswichissä
Portman Roadilta lähti kotiin joukko, joka ei nähnyt tulevassa mitään hyvää. Ipswich on ajautunut jyrkänteen reunalle, ja jäljellä on vain toivominen – että jostain tulisi ihme:
- Että West Ham horjahtaisi
- Että yliaikamaaleja osuisi myös omaksi eduksi
- Että kenties jokin pelillinen kipinä leimahtaisi oikealla hetkellä
Mutta järki sanoo: tämä ei tule riittämään.
Leandro Trossard iski kaksi maalia ennen siirtymistään vaihtopenkille – hänen tilalleen kentälle astui Arsenalin tuore lupaus Nathan Butler-Oyedeji. 22-vuotiaan debyytti ei ollut vielä maailmaa mullistava hetki, mutta jokaisessa hänen juoksuaskeleessaan tuntui sanoma: “Olen täällä. Valmiina.”
Ehkä uusi tykkimies on juuri ottamassa ensimmäisiä askeliaan.
Kun sadut eivät toteudu: Unitedin romahdus
Ja sitten tapahtui vielä jotain, mikä ei saisi tapahtua – mutta niin kävi. Manchester United, tuhansin toivein ja miljoonin euroin rakennettu organisaatiokaunotar, jäi kotonaan ilman mitään. Wolverhampton saapui, ei alistuvana vieraana, vaan nälkäisenä susilaumana. Pablo Sarabian 77. minuutin osuma syöksi Unitedin kannattajat jälleen syvän epätoivon kuoppaan.
Kentälle pääsi myös yksi tulevaisuuden nimi: 20-vuotias Tyler Fredricson. Viileä kuin lasillinen jäätä, nuori puolustaja osoitti enemmän kypsyyttä kuin yksikään kokeneempi pelaaja hänen ympärillään. Ja se paljasti Unitedin syvimmän ongelman: yksittäiset talentit eivät enää riitä, kun koko pohjarakenne on repeämässä.
Valioliigan viimeiset rivit
Tämä sunnuntai ei ollut vain pelipäivä. Se oli täynnä tunteita, riemuja, pettymyksiä – pieniä hetkiä, jotka piirtyvät muistikuviin ja kantavat tarinansa pidemmälle kuin yhteen kauteen. Voitot eivät olleet pelkkiä numeroita sarjataulukossa. Ne olivat helpotuksen huokauksia, muistutuksia siitä, että kaikki voi yhä kääntyä.
Ja tappiot – eivät olleet vain tappioita. Ne olivat särkyneitä haaveita, lauluja epäonnesta.
Valioliiga kirjoittaa nyt viimeisiä rivejään. Mutta:
- Mestaruus ei ole vielä ratkaistu
- Mestarien liiga -paikat ovat jaossa
- Putoamiskamppailu käy kuumana
Me emme vain seuraa tätä. Me elämme tätä.
Kirjoittanut:
Aino Mäkinen
Urheilutoimittaja, jolle jalkapallo on enemmän kuin peli – se on tarina, joka ei koskaan lopu.
