Jamie Vardyn satumainen ura Leicesterissä päättyi – tarina joka jää historiaan
Kun Leicesterin taivas alkaa hämärtyä ja viimeiset valonsäteet lipuvat King Power -stadionin ylle, jotain suurempaa kuin yksi ura päättyy. Tilaan laskeutuu hiljaisuus – ei pelkästään tyhjän stadionin hiljaisuus, vaan sellainen, joka kantaa muistoja ja historian painoa. Jamie Vardy, Leicester Cityn sielu ja tarina, on pelannut viimeisen pelinsä seurassa, jossa hänen legendansa syttyi liekkiin.
Kaksitoista vuotta, yksi mestaruus, satoja maaleja
198 maalia. Yksi uskomaton ja lähes satuun verrattava Valioliigan mestaruus. Kaksitoista vuotta. Kaikki se on nyt osittain ohitse – kuin viimeinen sivu vanhasta, usein luetusta romaanista. Eikä kyse ole vain jalkapallosta. Vardyn lähtö tuntuu siltä, kuin jotakin inhimillistä olisi päättynyt – kuin hyvä ystävä jatkaisi matkaa tietä, jota et itse voi seurata.
Tarina, jota ei oikeasti enää pitäisi olla olemassa
Vuonna 2012 Jamie Vardy, silloin 25-vuotias hyökkääjä, siirtyi Leicesteriin pelattuaan aiemmin amatöörisarjoissa – ja vielä aiemmin työmiestehtaalla. Se ei kuulosta pelaajalta, jolle varaisi tilaa jalkapallohistorian kirjoissa.
- Hän ei välittänyt odotuksista.
- Hän ei kuunnellut epäilyksiä.
- Hän teki maaleja – kymmeniä, satoja.
Ja niillä maaleilla hän kirjoitti itsensä jalkapallon karttaan ainutlaatuisella tavalla.
Valkoisen hevosen ratsastaja
Kevät 2015–2016. Leicester Cityn teko, josta tuli legendaarinen: Valioliigan mestaruus. 5000–1 todennäköisyydet, Jamie Vardyn 24 maalia ja ennätys: 11 ottelua putkeen maalinteossa – ohittaen Ruud van Nistelrooyn rajapyykin.
Valioliiga ei ollut valmis Leicesteriin. Se ei ollut valmis Vardyn kaltaiseen hyökkääjään, joka muistutti enemmän altavastaajaa kuin valmiiksi pakattua tähteä.
Se ei ollut vain mestaruus. Se oli osoitus siitä, että joskus elämä päättää yllättää. Ja kun Vardy osui jälleen, koko Britannia uskalsi hetken aikaa unelmoida uudelleen.
”I’m devastated” – kolme sanaa, joihin kiteytyy kaikki
38-vuotias Vardy jätti kentät sanoilla: ”I’m devastated”. Me ymmärsimme. Se oli tunne – ei vain lausunto. Hän oli jotakin enemmän kuin pelaaja.
- Hän muisti mistä tuli.
- Hän pelasi täydellä sydämellä.
- Hän oli aidosti elämänmakuinen.
Siinä missä nykypäivän jalkapallo painottuu liiketoimintaan ja brändeihin, Vardy palautti toivon vanhan koulun tarinankerrontaan: että aidot unelmat ovat vielä mahdollisia.
”Kaikkien aikojen suurin pelaajamme”
Näin Leicester kuvaili lähtijää. Eikä kukaan kyseenalaistanut sitä. Jamie Vardy ei ollut vain pelaaja – hänestä tuli kansan oma kuningas. Hän oli elämänmakuinen, vimmainen, inhimillisesti epätäydellinen – juuri siksi niin rakastettu.
Tulevaisuus vielä peitossa
Mitä seuraavaksi? Emme tiedä. Valmentajaksi? Golfkentille? Joku muu tie? Se on toissijaista. Tärkeämpää on, mitä jäi:
- Tarina alempien sarjojen pelaajasta huipulle
- Mestaruus, jota ei pitänyt tapahtua
- Inspiraatio jokaiselle kentän laidalla seisovalle lapselle
Valot sammuvat King Powerilla. Ehkä viimeisen kerran Vardyn silmien kimmellyksessä. Mutta tämä ei ole haikea loppu. Tämä on kunnianosoitus – epilogi sellaiselle sadulle, jota tuskin enää koskaan näemme.
Ja jossain, ehkä pienessä pubissa Leicesterin kupeessa, joku nostaa tuopin, kääntyy ystävänsä puoleen ja kysyy:
”Muistatko, kun Vardy oli tulessa? 2016?”
Me muistamme. Aina.
— Aino Väisänen
Urheilutarinoiden lyyrinen tarkkailija 🖋️
