Matheus Cunha loistaa Wolverhamptonissa kun Ipswichin Valioliiga-unelma murtuu

Joskus jalkapallo onnistuu tiivistämään koko elämän yhden iltapäivän sisään: kunnianhimo, pettymys, riemu ja sydänsuru – kaikki samassa hengenvetossa. Lauantai-iltapäivä Wolverhamptonin Molineuxilla oli juuri tällainen – kuin moderni myytti, jossa sankarit ja surut astuvat näyttämölle yhdessä hurjassa hetkessä.

Matheus Cunhan taikaa Molineuxilla

Villin kevättuulen keskellä, kun katsomossa ulvova susijoukko yhtyi lauluunsa, nousi esiin tarinan päähenkilö: Matheus Cunha.

• 33. minuutti: Rayan Aït-Nouri leikkasi terävän syötön puolustuslinjan taakse.
• Cunha liukui paikalle, yksi pehmeä kosketus – ja pallo leijaili ilmavasti verkkoon.

Tämä maali oli Cunhan viidestoista kaudessa – historiallinen saavutus, joka nosti hänet Gabriel Martinellin ja Roberto Firminon rinnalle brasilialaisten Valioliiga-legendojen joukkoon. Wolverhampton juhli uutta sankariaan, mutta toisaalla, pian unelmat murenivat.

Ikuiseksi jäänyt Ipswichin iltapäivä

Samaan aikaan sateisessa Newcastlessa Ipswich Town lunasti oman osansa kertomuksesta – mutta ei onnellisella tavalla.

1. 37. minuutti: Nuori puolustaja Ben Johnson sai toisen keltaisen korttinsa ja jätti Ipswichin vajaalle.
2. Avausmaali: Alexander Isak upotti rankkarin verkkoon juuri ennen taukokelloa.
3. Sinettinä: William Osula ja Dan Burn varmistivat Ipswichin kohtalon.

Ihastuttava, kovalla sydämellä pelannut nousijajoukkue oli tullut niin kauas – mutta nyt, kuin viimeinen hauraasti leijuva syyslehti, heidän tarinansa päättyi kyynelten kuittaamaan yöhön.

Wolvesin maestro ja Vardyn jäähyväiset

Takaisin Molineuxille. Cunha ei tyytynyt pelkkään maalintekoon, vaan toimi myös kapellimestarina:

• Hän syötti maalit sekä Jørgen Strand Larsenille että Rodrigo Gomesille.

Toisessa päädyssä Wolvesin maalivahti José Sá nousi sankariksi torjuessaan Jamie Vardyn rangaistuspotkun – ehkä Vardyn viimeisen suuren hetken Leicesterin väreissä ennen hyvästejään.

Jamie Vardy, tuo modernin jalkapalloromanssin ruumiillistuma, on ilmoittanut jättävänsä Leicesterin kauden päättyessä. Lauantai-ilta oli siis myös hyvästien verhoama.

Taulukon karu käänne

Kauden ironia kiteytyi karmivasti:

• Ipswich Town
• Leicester City
• Southampton

– juuri ne kolme joukkuetta, jotka viime kaudella nousivat ilon ja toivon väreissä – ovat nyt palaamassa Mestaruussarjaan. Se kertoo kaiken siitä, millaista vaellusta jalkapallo on: yhtä aikaa juhlaa ja tragediaa.

Yksi ilta – koko elämä

Kun ilta imaisi Wolverhamptonin kylmään syleilyyn ja Newcastlen suihkulähteiden vesi kimalsi kimaltelevana hämärässä, yksi asia jäi varmaksi:

Jalkapallo on enemmän kuin peli. Se on elämä itse: toivoa ja epätoivoa, nousuja ja romahduksia, unelmia – joskus iloisesti syttyviä, joskus kivuliaasti sammuvia.

Tänä lauantaina Matheus Cunha tanssi susien laulua. Ja Ipswich Town kantoi rohkeasti kruununsa – kunnes kohtalo peitti sen takaisin maan syvyyteen.