Rodrin paluu tuo toivon Manchester Citylle – mestarin tarina jatkuu
Kuvitellaan hetki, että jalkapallo ei ole vain peli. Että se on tarina – sankareiden paluu, haavat ja toipuminen, hiljaiset voitot. Ja juuri sellainen tarina on nyt saanut jatkoa Manchesterissa. Keskikentän majakka, Rodri, on palannut.
Melkein kuin suoraan eeppisestä seikkailusta, Rodri on noussut takaisin Etihadin auringon alle – ja koko Manchester Cityn maailma näyttää taas vähän kirkkaammalta.
Syyskuun hiljainen hetki
Aloitetaan syyskuusta – päivästä, jonka jokainen City-fani muistaa yhä. Liverpoolia vastaan pelatussa ottelussa, Anfieldin hehkuvien valojen alla, tapahtui jotain sellaista, mikä ei näkynyt pelkästään valotaululla. Kun Rodri jäi nurmen pintaan, kipeästi irvistäen, koko stadion vaikeni. Hän ei ole mies, joka jää helposti makaamaan. Siinä hetkessä kaikki tiesivät – tämä voi olla pahaa.
Polvivamma, leikkaus, toipuminen. Ei otsikoita, ei kohinaa – vain tunteja tyhjässä salissa, kuntopyörän surinaa, fysioterapeutin ohjeita päivästä toiseen. Tammikuun siirtohuhuissa hänen nimensä ei vilkkunut. Hän oli edelleen olemassa – ehkä enemmän kuin koskaan, mutta näkymättömissä.
Valmentaja Pep Guardiola tiivisti kaiken tärkeän yhteen lauseeseen:
”Hän ei ole vain paras keskikenttäpelaajamme – hän on meidän tasapainomme.”
Kevään kirkkaus ja paluu kentälle
Ja nyt, lähes kahdeksan kuukautta myöhemmin, Rodri on taas kentällä. Ei pelkästään paikalla, vaan läsnä. Siinä oli jotakin lähes taianomaista, kun hän liikkuin nurmella aurinkoisena huhtikuun päivänä – kevätilman mukana palasi jotain, mitä pelkät tilastot tai pelisuunnitelmat eivät voi koskaan täysin kuvata.
Hänen kosketuksensa palloon oli niin vaivaton, kuin vanha ystävä olisi palannut kotiin. Joukkuekaverit huokaisivat helpotuksesta:
- Kevin De Bruyne virnisti leveämmin kuin aikoihin
- Phil Fodenin jalka näytti kevyemmältä
Ei ihme – Rodri tuo mukanaan järjestyksen maailmaan, jossa sekunti harhailua voi maksaa voiton.
Katseet Wembleyyn
Nyt kaikki katseet kohdistuvat 17. toukokuuta pelattavaan FA Cupin finaaliin, jossa City kohtaa Crystal Palacen. Guardiola ei vielä lupaa mitään varmaa – mutta toivoo sydämestään, että Rodri on täysin pelikunnossa silloin.
Se ei kuitenkaan ole vain kysymys siitä, pelaako hän vai ei. Kyse on paljon suuremmasta kuvasta. Kyse on siitä, mitä tapahtuu, kun huippupelaaja taistelee kivun, epävarmuuden ja yksinäisten toipumispäivien läpi ja palaa sinne, missä häntä tarvitaan eniten.
Rodrin paluu ei ole pelkästään fyysinen – se on tunne. Siinä syttyy kipinä, joka sytyttää joukkueen, fanit, ehkä koko seurayhteisön.
Hetki, jota fanit ovat odottaneet
Ja fanit tietävät. Nuo sinivalkoisiin kääriytyneet Cityn kannattajat ovat nähneet maaleja ja mestaruuksia, mutta ehkä juuri nyt he odottavat enemmän hetkeä kuin tulosta. Hetkeä, jolloin numerolla 16 varustettu pelipaita taas juoksee omalla rytmillään keskikentällä. Ja silloin he eivät nouse pelkästään taputtaakseen – silloin he juhlivat ihmisen voittoa.
Rodri on ainutlaatuisen tärkeä Citylle, mutta tarinana hän on tuttu. Hän on kaikkien toipujien symboli – niiden, jotka jäävät hetkeksi varjoihin, mutta nousevat takaisin näyttämölle vahvempina ja viisaampina.
Maestro palaa johtamaan
Kun Wembleyn nurmi kutsuu finaali-illan valokiilassa, älä katso vain syöttöjä. Katso keskikentälle. Katso Rodria – ja näe pelaaja, joka oppi uudelleen kävelemään, jotta voisi taas juosta.
Rodri ei vain palannut jalkapallon pariin. Hän tuli takaisin itsevarmempana ja entistä vahvempana. Ja nyt, sininen orkesteri on jälleen valmis soimaan hänen tahtiaan.
Tervetuloa takaisin, maestro. Manchester on kaivannut sinua.
