Jorge Jesusin Al Hilal -aikakausi päättyi Riadin hiekkaan mutta uusi luku on jo horisontissa

On iltoja, jolloin tähdet sammuvat kuin väsyneet katulamput – ilman varoitusta, ilman ääntä. Sellainen ilta koitti hiljattain Riadissa, Saudi-Arabian öljyvaltiaiden loistavassa, mutta todellisuudelle etäisessä kaupungissa. Siellä, missä neonvalot kilpailevat kuuman hiekan kanssa, kuultiin uutinen, joka ei tullut jyrähdyksenä vaan hiljaisena, melkein surullisena huokauksena: Jorge Jesus, tuo räväkkä portugalilaisvalmentaja, jätti tehtävänsä Al Hilalin peräsimessä. Tai oikeammin – hänet siirrettiin syrjään.

Lehdistötiedote käytti kuivaa sanamuotoa: ”Al Hilal and Jesus agree to terminate the contractual relationship.” Mutta tässä ei ollut kyse kahvikeskustelusta tai kädenpuristuksesta toimiston nurkassa. Tämä oli tapahtuma, jossa valot sammuivat kulisseissa, ja show sai uuden päätösnumeron, yhtä aikaa kylmän ja kohtalokkaan.

Vielä viime vuonna hän oli kuningas

Jorge Jesus saapui Al Hilaliin kesällä 2023 kuin sankari, joka palaa pitkältä matkalta – haavoittuneena mutta viisaampana. Mies, joka nousi legendaksi Benficassa ja palautti Flamengon suuruuden Etelä-Amerikassa, oli saapunut Arabian niemimaalle kirjoittamaan ehkä viimeistä, mutta tähtipölyistä lukua uralleen.

Ja aluksi kaikki sujui kuin elokuvassa.

• Hän johti Al Hilalin sen historian 19. liigamestaruuteen
• Taktiikka oli terävää ja peli intohimoista
• Projektin ympärillä leijui toiveikkuus ja suurten tekojen lupaus

Mutta jalkapallomaailmassa tie huipulle on harvoin pitkä. Pysyminen siellä on vielä vaikeampaa.

Kaikki alkoi murtua viime viikolla, kun Al Hilal taipui Aasian Mestarien liigan välierissä – ja vieläpä oman maan kilpailijalleen, Al Ahlille. Tappio ei sinänsä ollut katastrofi, mutta Saudi-Arabian jalkapalloa seuraavassa ilmapiirissä – jossa odotukset ovat galaktisia ja kärsivällisyys lyhytkestoinen – se riitti. Vain neljä päivää myöhemmin Jesus oli ulkona.

Totuus on, ettei hän ollut enää ”heidän” miehensä

Kun seurojen omistusporras alkaa pohtia tulevaisuutta, mennyt into ei enää riitä. Jesusin ammatillinen kohtalo sinetöitiin hiljaisesti, ei draaman keinoin vaan ajatuksella, että nyt on aika uudelle luvulle. Ja vaikka tämä päätös esitettiin kuin oltaisiin sovittu asioista aikuisten kesken, todellinen sanoma oli selvä: aika meni umpeen. Koppi hiljeni. Soturi ei enää sopinut tarinaan.

Mutta Jesus ei katoa mihinkään – päinvastoin

Heti erouutisen jälkeen huhut alkoivat kuplia. Voisiko hänen seuraava työnsä olla Brasilian miesten maajoukkue? Maan A-maajoukkueesta irtisanottiin Dorival Júnior maaliskuussa, ja uusi päävalmentaja on yhä arvoitus. Mediapuheissa kaksi nimeä nousee ylitse muiden:

1. Carlo Ancelotti – Real Madridin italialainen taktikkovelho
2. Jorge Jesus – Portugalin temperamenttinen tähtirakentaja

Ajatellaanpa hetki. Jorge Jesus ei ole Brasilialle tuntematon nimi. Hän teki Flamengo-kaudellaan vaikutuksen, joka tuntuu yhä – tuolloin nähtiin jälleen pelillisesti rohkea, mutta kurinalainen Seleção. Nyt hän voisi palata – ei seurajoukkueen penkille, vaan koko kansakunnan sydämeen. Siinä olisi ympyrä, joka sulkeutuu komeasti.

Mutta hänellä on myös varjonsa

Jesus ei ole mies, joka sopeutuu kovin helposti muihin. Hänellä on maine vaativana, kiivaana ja määrätietoisena – joskus jopa liian. Mutta juuri siksi hänellä on myös kannattajansa. Historiaa kun eivät kirjoita ne, jotka tyytyvät kompromisseihin.

Al Hilal kääntyy menneisyyden puoleen – väliaikaisesti

Sillä välin Riadissa katse kääntyy uuteen – tai oikeastaan vanhaan. Seuran legenda Mohammed Al Shalhoub ottaa väliaikaisesti ohjat. Hän on pelaaja, joka eli vuosikymmeniä sinivalkoisen sydämen rytmissä ja kantoi kapteeninnauhaa sydän edellä.

Nyt hän pääsee kokeilemaan siipiään valmentajana – ehkä vain hetkeksi, mutta symbolisesti merkitys on suuri. Se on ele omaa perintöä kohtaan, hetki paikalliselle kulttuurille täynnä kaihoa ja ylpeyttä.

Kaikki kuitenkin tietävät, että tämä on vasta välivaihe. Pysyvä johtaja tullaan vielä valitsemaan, ja seura odottaa pian uutta ajanjaksoa – kuten jalkapallossa on aina tapana.

Lopuksi – eihän Jumalat katoa, he vain vaihtavat näyttämöä

Valmentajia tulee ja menee. Nimet vaihtuvat, kyltit ovissa myös. Mutta Jorge Jesus ei ole tavanomainen nimi listassa. Hän on tarinankertoja, soturi, ja kenties viimeinen niistä valmentajista, jotka kuljettavat mukanaan romanttista ajatusta siitä, että peli voi olla taidetta.

Hänen lähtönsä Al Hilalista ei ole tappio – se on päätöskohta jossain suuremmassa. Ehkä tämä oli tarinan päätös Riadissa. Mutta niin kuin antiikin kertomuksissa, loput eivät ole loppuja – ne ovat uuden alkuja. Ja Jesus ei jää hiljaisuuteen – hän vain kulkee edelleen, eteenpäin, kenties kohti seuraavaa suurta näyttämöä.

Hyvästi, Jorge Jesus. Pelissä on taas uusi luku – ja sinä kirjoitat yhä mukana.

— Helmi Räihälä
Tarinankertoja betonin ja nurmen rajalta