HJK kriisin keskellä – Valmentajavaihdos, epäselvä suunta ja identiteetin etsintä ravistelevat mestarijoukkuetta
Kevät on jo täydessä vauhdissa. Helsingissä lehdet puskevat puistoihin, aurinko lämmittää katuja ja ilmassa tuntuu alkavan jalkapallokauden jännitys. Mutta Töölössä, aivan Bolt Arenan sydämessä, ei tunnu ollenkaan juhlan aikaa. Siellä kuuluu lähinnä hiljainen huokaus – sellainen, jolla pettymys yrittää naamioitua arvokkaaksi irtiotoksi.
HJK – tuo Suomen jalkapallon ylpeys, joka on tottunut katsomaan muita Veikkausliigan joukkueita hieman yläviistoon – on jälleen kerran vaihtanut päävalmentajaansa. Ja aika tarkalleen viiden ottelun jälkeen. Toni Korkeakunnas, se analyyttinen pelintekijä, jolta odotettiin eurokentille kelpaavaa Klubin uudistusta, syrjäytettiin kuin tabletti, jota olisi tarvittu paljon aikaisemmin – eikä sekään ehkä lopulta olisi riittänyt.
Hänen tilalleen astui Miika Nuutinen, tutusta apuvalmentajan roolistaan suoraan limelightiin. Mutta vaihto ei tuonut suuria fanfaareja. Se oli enemmänkin sellaista hiljaista nihkeyttä, kuin kesken kaiken loppuva kevätsade. Ehtiikö edes kastua ennen kuin se jo meni?
⚽️ Syksyn signaalit hiljennettiin – ja kevät tuli kylmänä
Vuorinen sanoo, että valmentajavaihdoksen mahdollisuus oli ”ilmassa” jo viime syksynä. Jos näin oli, miksi istuttiin kädet ristissä ja käskettiin orkesterin soittaa väärällä kapellimestarilla vielä keväällä?
Korkeakunnaksen edellinen kausi oli suoraan sanottuna alisuoritus, mutta tammikuussa päätettiin jatkaa hänen kanssaan – ehkä toivottiin, että jatkuvuus olisi avain onneen. Tunnetasolla ratkaisu oli helppo ymmärtää. Kukapa ei haluaisi antaa vielä yhden mahdollisuuden? Mutta futiksessa sentimentalismi harvoin tuo pisteitä. Ei varsinkaan keväällä, kun sarjataulukko alkaa jo näyttää suuntaa.
Siinä missä Klubissa ennen elättiin eurokenttien unelmista, nyt arki painaa kunnolla päälle. Ja se arki näyttää, että rakentaminen täytyy aloittaa paljon aikaisemmin kuin silloin, kun ensimmäinen seinä jo huojuu.
🎭 Kulissien takana: kuka oikeasti mokasi?
Ja pakko kysyä: menikö pieleen valmentaja, vai ne, jotka päättivät hänen valintansa hyväksyä?
Nyt Miika Nuutinen on saanut tilaisuutensa. Hänen etunaan on tuttuus, eikä ole epäilystäkään siitä, että hän tuntee järjestelmät ja pelaajat.
Mutta se ei enää riitä. Hänestä täytyy tulla johtaja, joka ei vain ymmärrä taktiikoita – vaan saa joukkueen syttymään.
On selvää, että pelissä on ollut valonpilkahduksia:
- korkea prässi toimii
- tempo on ajoittain kunnossa
- pelaajien reagointi parantunut
Mutta futis ei lopulta ole vain taktiikkaa. Se on tunteita, luottamusta ja rytmiä. Yhteinen sydänääni, joka lyö voiton tahtiin.
Tuleeko Nuutisesta mies, joka kääntää HJK:n kurssin? Niin moni apuvalmentaja on yrittänyt tätä aiemmin, ja historian lehdillä he usein ovat jääneet vain sivuhenkilöiksi myrskyn keskelle.
🧩 HJK etsii nyt vähän kaikkea: valmentajaa, tuloksia ja ennen kaikkea identiteettiä
Klubin tilanne muistuttaa tarinaa suoraan antiikin tragediasta. Näkymätön oraakkeli (tulkitkaa miten haluatte – urheilujohtoa, analytiikkaa, seuran perinteitä?) yrittää ohjata laivaa, mutta kompassi pyörii ympyrää. Uusi päävalmentaja on astunut lavalle, mutta yhä tärkeämpi kysymys kuuluu: mitä HJK haluaa olla? Ja kenelle?
Tässä muutama kysymys, jotka roikkuvat ilmassa:
- Miksi kauden pohja valettiin pelottomalla intohimolla, mutta ilman selkeää pelillistä suuntaa?
- Miksi pelaajavaihtoja mietitään vasta kesällä, kun kauden ensimmäinen neljännes on jo takana?
- Mitä tämä seura haluaa edustaa suomalaiselle jalkapalloyleisölle?
Uutta päävalmentajaa etsitään. Huhuja liikkuu, nimiä kirjoitellaan muistivihkoihin, mutta julkisesti ei tunnusteta mitään. Simo Valakaria ei kommentoida – ehkä ihan tarkoituksella. Ehkä siksi, ettei haluta luoda lupauksia, joita ei voida pitää. Tai ehkä siksi, ettei haluta uskotella, että yksittäinen persoona voi ratkaista systeemin ongelman.
🔥 Myrsky ei odota – kesällä tehdään isoja päätöksiä
Vuorinen on luvannut muutoksia kesän siirtoikkunassa. Pelaajia sisään, pelaajia ulos. Se antaa toivoa, mutta samalla pelottaa. Kuinka paljon pelaajat jo nyt luottavat projektiin, kun kentältä kantautuu enemmän epävarmuutta kuin voittojen energiaa?
Mestaruus ei ole vielä karannut. Eurokentät siintävät yhä horisontissa – ainakin paperilla. Mutta tarinan pitää muuttua nopeasti, jos tästä vuodesta halutaan jotain muuta kuin haikea oppitunti.
Toivon kipinä elää – jos ruoriin saadaan johtaja, joka ymmärtää, että data ei voi koskaan täysin korvata tunnetta. Että futis on taidetta ja taistelua yhtä aikaa.
Me katsomme, me odotamme, ja jossain sisimmässämme yhä toivomme, että HJK astuu ulos tästä kaaoksesta yhtä ehjänä – tai ehkä jopa vahvempana.
Mutta juuri nyt tätä kirjoitetaan kuin surumarssia – mestariseuran, joka hetkeksi unohti mistä tuli. Sävel on haikea. Mutta ehkä, vain ehkä, siitä kasvaa vielä uusi sinfonia.
– Helmi Rautakallio
🎙️ Tarinoita niille, jotka näkevät pelissä sydämen säröt ja sankareiden hiljaisen nousun.
Twitter: @Helmi_Futistaide | Instagram: @raffineraattori | #Klubinrunous
