Interin Feeniksnousu Barcelonan Kaarien Alta – Upea Voitto Vie Finaaliin
Jo iltapäivällä Milano tuntui erilaiselta. Katukahviloissa puhuttiin jalkapallosta kuin se olisi ollut kysymys elämästä ja kuolemasta – eikä se ollut kaukana totuudesta. Guiseppe Meazzan stadion – vanha ja arvokas kuin itse kaupunki – seisoi hiljaisena ennen myrskyä. Kukaan ei tiennyt vielä, että tästä illasta tulisi yksi Internazionalen seurahistorian suurimmista. Yksi niistä öistä, joista kerrotaan tarinoita vielä vuosikymmenten päästä.
Se, mitä tapahtui kentällä, ei ollut vain jalkapalloa. Se oli elokuvaa. Se oli oopperaa. Se oli kuin katselisi jonkun nousevan polvillaan tuhkasta ja huutavan: “Minä olen yhä täällä.” Ja tosiaan – tämä oli se yö, jolloin Inter nousi liekeistä.
Ensimmäinen näytös: Täydellinen alku
Ensimmäinen puoliaika oli kuin kirjoitettu klassiseen käsikirjoitukseen:
- Denzel Dumfries karkasi oikealta laidalta voimalla ja taidolla.
- Syöttö tavoitti Lautaro Martínezin, joka viimeisteli kylmäpäisesti: 1–0.
- Pian tämän jälkeen VAR-tuomio toi Interille rangaistuspotkun.
- Hakan Calhanoglu ampui pallon varmasti maaliin: 2–0.
Stadion huusi ilosta ja toivosta. Mutta kuten suurissa draamoissa, käänne oli jo ovella.
Toinen näytös: Myrsky saapuu
Toisella puoliajalla Barcelona näytti, miksi heitä ei saa koskaan aliarvioida:
- Gerard Martín syötti täydellisen keskityksen Eric Garcialle – 2–1.
- Dani Olmo puski maaliin – 2–2.
- Raphinha vei Barcelonan johtoon epäonnisen paluupallon jälkeen – 2–3.
Tilanne kääntyi päälaelleen. Meazza-stadion hiljeni. Tulostaulu näytti yhteismaalein 6–6.
Kolmas näytös: Nousu
Denzel Dumfries ei ollut vielä valmis. Lisäajalla hän raivasi tiensä laidalta ja syötti pallon Francesco Acerbille, joka viimeisteli harvinaisen osumansa – tasoitus. Jatkoaika alkoi.
99. minuutilla tapahtui ihme. Davide Frattesi sai pallon, katsoi, laukoi – ja toi koko Milanon takaisin eloon. 7–6. Peli, joka muistutti, miksi jalkapallo on enemmän kuin peli.
Inter matkalla kohti finaalia
Lopullinen tulos: 7–6 Internazionalelle. Se ei ollut vain voitto. Se oli todiste kieltäytymisestä luovuttaa. He eivät astelleet finaaliin, he taistelivat sinne.
Edessä uusi haaste
Vastustaja finaalissa on vielä auki – Paris Saint-Germain tai Arsenal. Mutta siitä kirjoitetaan myöhemmin.
Tänään me muistamme tämän illan: iltapäivän jännityksen, yön myrskyn ja aamunkoiton toiveen. Internazionale ei vain voittanut ottelua – he muistuttivat meitä siitä, kuinka usko, kipu ja voitontahto voivat yhdessä synnyttää ihmeitä.
Niin kuin Feeniks.
— Aino-Leena Virtanen, sieltä, missä unet ja maalit kohtaavat.
