Moshtagh Yaghoubi palaa HIFK:hon – Kotiinpaluun tarina joka koskettaa jalkapallosydäntä
Kuvittele tämä: ilta Töölössä, valot syttyvät, tuttu punavalkoinen rytmi sykkii ilmassa. Ja kentän laidalla – hän on taas siinä. Mosa on palannut kotiin.
Moshtagh Yaghoubi – tai Mosa, niin kuin fanit häntä kutsuvat – tekee paluun HIFK:hon vuonna 2025, ja se tuntuu enemmän elokuvakohtaukselta kuin tavanomaiselta siirtouutiselta. Tämä ei ole pelkkä paluu jalkapallokentille. Tämä on tarinan jatko-osa, myyttinen sankarin kotiinpaluu, jota odotettiin ehkä juuri siksi, että se tuntui väistämättömältä – kuin kohtalon kirjoittamalta.
Ja vaikkei HIFK tällä hetkellä pelaa kirkkaimmissa valoissa, vaan Kolmosessa, merkitys ei ole kadonnut. Tässä ei ole kyse sarjatasoista, tässä on kyse sielusta.
Matka, joka alkoi jo nuorena
Moni muistaa Mosan jo ajalta, jolloin hän 16-vuotiaana ilmestyi FC Hongan paidassa kentälle – nuori pelaaja, jolla oli katse kuin vanhalla mestarilla ja syöttö, joka halkoi linjat tarkemmin kuin kirurgin veitsi. Hän oli Suomifutiksen uusi toivo, tähti, joka ei vain loistanut – hän paloi.
Veikkausliigaa, ulkomaisia kenttiä, maajoukkuekomennuksia. Kaikki nämä hän koki nuorena – mutta kuten kaikilla suurilla tarinoilla, myös Mosan reitillä oli mutkia. Elämä Irakin sodan keskeltä pakolaisena Suomeen tuoneessa perheessä oli jo alusta opettanut, että mutkat eivät pysäytä, ne vain ohjaavat.
Vielä viime talvena hänet nähtiin kentällä Afganistanissa, Attack Energy FC:n paidassa. Pelialusta kaukana Euroopan rantaviivoilta, mutta kipinä pysyi kirkkaana. Ehkä juuri siksi nyt, paluunsa kynnyksellä, Mosa on enemmän kuin koskaan valmis. Ei vain palaamaan – vaan sytyttämään uuden liekin.
”Hyvillä fiiliksillä palaan kotiin”
“Hyvillä fiiliksillä palaan kotiin,” Mosa sanoi paluunsa jälkeen HIFK:n tiedotteessa. Ja vaikka se kuulostaa ehkä tavanomaiselta lauseelta, se pitää sisällään jotakin isompaa – tunnetta ja muistojen painoa.
Hän on ollut paikassa, jossa moni pelaaja voisi kadota jalkapallo-unelman sumuun. Mutta Mosalle paluu ei ole vain mahdollista – se on väistämätöntä.
Joukkue, johon hän liittyy, ei ole täynnä nimekkäitä palkkasotureita, vaan pelaajia, joilla on yhteinen suunta. Nimilista ei ehkä tyrmää Veikkausliigan silmissä, mutta futisromantikon sydämessä siinä on jotakin erityistä:
- Tiquinho
- Antti Ulmanen
- Eetu Puro
- Rico Finnäs
- Nikolas Saira
- ja nyt taas Mosa
Valmentaja Telmo Manninen sanoi hiljattain: ”Emme voi paukutella henkseleitä.” Se on vaatimattomasti sanottu, mutta pohjalla sykkii syvempi filosofia – tässä joukkueessa tehdään isoja asioita pienin askelin. Ei näyttämöllä, vaan harjoituksissa, hikisillä kentillä, ja sunnuntaisin, kun kolme pistettä ei edusta tilastoa vaan uskoa.
Kuka on Mosa tänään?
Hän ei ole enää se tähtipoika, jonka jalka ei vapissut edes silloin, kun pelattiin maajoukkuepaikasta. Hän on kokenut, rauhoittunut – mutta yhtä vaarallinen. Hän on keskikenttäpelaaja, joka ei ainoastaan seuraa peliä – hän kirjoittaa sen.
Hän pystyy rytmittämään, pysäyttämään tai kiihdyttämään – ja ennen kaikkea rakentamaan. Mosa ei ole koskaan ollut vain yksittäinen pelaaja. Hän on rooli, tunnelma, tilanne, joka syttyy kentälle. Kun hän pelaa, pelissä on sävyjä ja kerroksia, kuin vanhassa jazz-kappaleessa. Hän ei syötä – hän säveltää.
Kannattajien tarina ei unohdu
Ne fanit? Ne ihmiset, jotka seisovat sateessa, laulavat iltoihin saakka ja muistavat jokaisen kantapään kautta viedyn syötön? Ne Kingit – he eivät ole unohtaneet.
He eivät unohda Mosaa, joka dominoi keskikenttää, pisti palloa selän taakse ja pakotti vastustajat polvilleen tavalla, joka sai Töölön kivitalotkin värähtämään. Ja siksi, kun Mosa nyt palaa, se ei ole vain nimi ottelukokoonpanossa. Se on lupaus. Että menneisyys saa jatkoa.
Luku, joka vasta alkaa
Tämä paluu ei ole numero uutisotsikossa – se on alku uudelle tarinalle.
Vuosi 2025 tuo mukanaan paljon jalkapalloon – mutta harva hetki tuntuu yhtä paljon sydämessä kuin tämä. Moshtagh Yaghoubi ei ole vain palannut. Hän on jälleen siellä, missä hän kuuluu.
Ja jos olet koskaan ollut katsomossa, laulanut hänen nimensä, hypähtänyt ylös siitä yhdestä maagisesta syötöstä – tiedät. Tämä ei ole loppu. Tämä on seuraavan luvun ensimmäinen lause.
Velho on palannut Töölöön. Ja kentällä – taika on vasta alkamassa.
