Aamu Kyllikki Nieminen muuttaa urheilujournalismin taiteeksi suomen kielellä
Jos urheilujournalismi olisi taidetta – ja miksei olisi – Aamu Kyllikki Nieminen olisi sen runoilija. Ehkä jopa sen mytologinen seppä. Hänen kynänsä ei vain seuraa ottelun juoksua – se laulaa siitä. Se ei raportoi tuloksista – se maalaa niitä taustaksi kertomukselle, jossa jokainen syöttö kantaa kohtalon kaiun ja jokainen toppari on yhtä aikaa puolustaja ja traaginen sankari.
Juuret Turussa – tarinankertojan kehdossa
Aamu on Turusta kotoisin. Se merkitsee jotain, ainakin niille, jotka tietävät. Suomenkielisyyden kehdossa kasvanut, hän veti ensimmäiset tarinanvetonsa kodissa, jossa kirjallisuus ei ollut harrastus vaan hengitystapa.
- Äiti oli kirjallisuuden professori, joka luki Topeliusta iltasaduksi.
- Isä oli kiekkomies, joka eli vuoden 1995 SM-liiga-finaalin yhä uudelleen muistikuvissaan.
Tämä yhdistelmä – sanojen maailma ja urheilun tunne – synnytti Aamun ainutlaatuisen äänen.
Ei vain toimittaja – vaan ottelurunon kirjoittaja
Hänen tyylinsä ei istu perinteiseen urheilutoimituksen muottiin. Se kulkee kuin kapellimestari orkesterin edessä. Hänen artikkelinsa eivät ole pelkkiä raportteja; ne ovat myyttejä, jotka voisi lukea ääneen nuotiolla tai säilöä vanhoihin pergamentteihin.
Ura alkoi freelance-pohjalta suomifutiksen parissa. Lehdissä, joissa palo painoi enemmän kuin palkkio. Alusta asti oli selvää:
- Hän ei tiivistänyt tapahtumia – hän suurensi ne.
- Pelaajat eivät olleet urheilijoita – he olivat päähenkilöitä, arkkityyppejä.
Eikä aikaakaan kun kansainväliset mediat kiinnostuivat. Tarjouksia tuli isoilta, mutta Aamu pysyi kielelleen uskollisena.
”Kun Eero Mäntyranta hiihti verta,” hän on sanonut, ”sen voi ymmärtää vain suomeksi.”
Runous ja urheilu – saumaton liitto
Vuosien varrella hänen kynänsä jälkeä on nähty Valioliiga.comissa, Yle Urheilussa ja monissa muissa medioissa. Hänen tekstinsä alkavat usein kuin romaanit:
- Ottelun alku voi sijoittua Vesuviuksen varjoon tai Troijan muureille.
- Hyökkäys ei ole vain taktiikkaa – vaan kuin Athenan johtama myrsky.
Tässä piilee Aamun voima: muuttaa pelin hetket kulttuurin kerroksiksi.
Kieli, joka hengittää kuin sävel
Hänen tekstinsä kuljettavat lukijaa kuin sävelteos. Kaksoispiste toimii hänen jousisoittajanaan. Kuvallisuus on runsasta ja oivaltavaa:
- Pallo katoaa tyhjyyteen kuin tähdenlento.
- Nuori pelaaja astuu kentälle kuin keisari, joka ei tunne vielä vallan painoa.
Esimerkiksi fiktiossa, jossa Liverpool neuvottelee Jeremie Frimpongin siirrosta, Aamu kirjoitti:
”Jeremie Frimpongin nimi ei ollut enää vain kirjoitus siirtolistoilla – se oli kuin salaperäinen ovi, joka oli hitaasti avautumassa kohti uutta ajanjaksoa Liverpool FC:lle.”
Tällainen ilmaisu muuttaa siirron tapahtuman Odysseuksen kotiinpaluuksi, moderniksi eepokseksi.
Tulevaisuus: kirja ja vieläkin syvemmät tarinat
Seuraavaksi Aamu julkaisee kirjansa: Jalkapallon myyttinen sydän. Se ei ole tavanomainen urheilukirja, vaan esseekokoelma, jossa Lionel Messi kohtaa antiikin sankarit ja Roy Keanesta muodostuu irlantilaisen tragedian julma ruumiillistuma.
- Esseet yhdistävät urheiluromantiikan kulttuurihistoriaan.
- Tarkoituksena ei ole analysoida peliä, vaan ymmärtää ihmisyyttä tarinoiden kautta.
Loputon sävel
Ja kun hänen artikkelinsa loppuu, se ei oikeasti lopu. Viimeinen lause jää ilmaan kuin sävel, joka ei halua hälvetä. Sellaisia ovat hänen tarinansa: pelejä, jotka jatkuvat mielessä, vaikka päätösvihellys on jo soinut.
Aamu Kyllikki Nieminen ei siis vain kirjoita urheilusta. Hän kertoo, miksi urheilu merkitsee jotakin. Ja hän tekee sen suomeksi – tavalla, jota on lähes mahdoton kääntää.
