Tottenham ilman Kulusevskia: Draamaa ja toivoa Eurooppa-liigan finaalin alla
Se ei ollut ukkonen, joka pysäytti Tottenhamin harjoitukset keskiviikkoaamuna. Eikä se ollut Lontoon kevät, joka puhalsi kylmänä. Se oli hiljaisuus. Erikoinen, raskas hiljaisuus, joka syntyy vasta silloin, kun jokin todella tärkeä menee rikki – silloin kun pelaaja jää kentän laidalle, vaikka hänen pitäisi olla sen keskellä. Jotain puuttui, ja kaikki sen tunsivat.
Se joku oli Dejan Kulusevski.
Ruotsalais-suomalainen laitahyökkääjä ei ole pelkästään Spursin arvopelaaja – hän on ollut koko kauden sydänääni, pelin rytmittäjä, mies, jonka vasemmasta jalasta lähtee taikaa. Mutta juuri nyt, kun yksi kauden kohokohdista – Eurooppa-liigan finaali Manchester Unitedia vastaan – lähestyy, Kulusevski joutuu jäämään sivuun. Ja syy ei ole vastustajan taklaus vaan se elämän pieni, julma kolahdus: loukkaantuminen.
Ottelu Crystal Palacea vastaan koitui kohtaloksi. Polvivamma pakotti hänet leikkauspöydälle. Kyseessä ei ollut valtava operaatio – mutta juuri sen verran vakava, että finaali karkasi hänen käsistään.
Tottenhamin päävalmentaja Ange Postecoglou tunnetaan sanavalmiudestaan, mutta tällä viikolla hänenkin kommenttinsa olivat harvinaisen hiljaisia. Harjoituskentällä leijui harmaus, kun Kulusevski ei ilmestynyt kentälle. Nyt se on virallista: Spursin luottopelaaja ei pelaa kauden tärkeimmässä ottelussa.
Kulusevski ei ole yksin sairastuvalla. Hänen lisäkseen:
- James Maddison, peliä rakentava keskikenttätaikuri
- Lucas Bergvall, lupaava nuori ruotsalainen tulevaisuuden nimi
On kuin Tottenham marssisi finaaliin ilman puolta sydäntään.
Finaalin keskikenttäkolmikon muodostavat nyt:
- Rodrigo Bentancur
- Pape Sarr
- Yves Bissouma
Heidän harteillaan lepää nyt mahdollisuus – tai paine. Riippuu, miltä kulmalta sitä katsoo. Tämä ei ole vain taktiikkataulukon muutos. Tämä on tarinan käännekohta.
Draamaa ja merkityksiä
Jos olet seurannut jalkapalloa edes hetkittäin, tiedät: peli ei ole vain numeroita. Se on draamaa, tunnetta ja ihmisen haavoittuvuutta. Juuri siksi nämä hetket syöpyvät muistiin.
Tottenhamin nykytilanne tuo mieleen tragedian – kuin tarinan Ikaroksesta. Mutta toisin kuin Ikaros, Spurs ei ole vielä pudonnut. Heidän tarinansa ei ole päättynyt, se on yhä kesken. Ehkä juuri tämän menetyksen kautta he löytävät uuden syyn nousta.
Kulusevskin poissaolo voi myös yhdistää joukkuetta. Se voi luoda yhteisen tarkoituksen. Hän ei enää juokse kentällä, ei syötä tai vedä, mutta hän on läsnä. Hän voi tarjota hiljaista johtajuutta – ja joskus juuri se tekee eron.
Vastassa jättiläinen, rinnassa tuli
Toisella puolella on Manchester United – turnauksia voittanut jättiläinen, kokenut ja kova. Mutta juuri nyt heiltä puuttuu jotain, mitä Tottenhamilla on: tunne, kaipaus, tarve kertoa erilainen tarina.
Tällä viikolla kentällä pelataan enemmän kuin 90 minuuttia. Pelissä on pettymyksiä vastaan taistelua. Todistamista. Totuutta siitä, että mikään ei ole ennalta päätettyä. Finaali on teatteria – siellä rakennetaan tunnelmat niistä katseista, kommenteista ja liikkeistä, jotka eivät näy tulostaululla.
Kulusevskin loukkaantuminen ei ole vain ”out with injury” -maininta otteluohjelmassa. Se on murrettu sävel sinfoniassa, joka oli matkalla huipennukseen.
Mutta juuri rikkinäisistä hetkistä syntyvät unohtumattomimmat tarinat. Ja jos Spurs keskiviikkona nostaa pokaalin – haavoilla mutta yhtenäisenä – silloin voidaan sanoa: tämä ei ollut vain peli.
Tämä oli tarina. Ja se painui mieleen.
🖋️
– Ilona Kivipelto
Kantapäässä kivet, sydämessä stadion.
