Athens Kallithean putoaminen järkytti Ateenassa – suomalaispelaajien kausi päättyi kuin antiikin tragedia

Aurinko oli laskemassa keskiviikkoiltana Ateenan ylle, värjäten taivaanpeitteen vaaleanpunaiseksi, eikä kukaan stadionin porteilla olisi arvannut, että Kreikan pääkaupungissa oltiin juuri kirjoittamassa yksi jalkapallomaailman sydäntäsärkevimmistä päätöksistä pitkään aikaan. Athens Kallithea FC – pieni ja rohkea seura Kallithean kaupunginosasta – oli matkannut kohti unelmaa, mutta nyt se tipahti tylysti alas, aivan kuten Ikaros, joka lensi aurinkoa kohti hieman liian korkealle.

Tarina on kuin kreikkalainen draama, josta ei puutu symboliikkaa, pettymystä – eikä suomalaisväriä. Mukana näytelmässä olivat nimittäin myös Pyry Soiri ja Niki Mäenpää – kaksi pelaajaa, jotka ovat kulkeneet pitkän matkan Pohjolan kentiltä Kreikan tulikuumalle nurmelle. Siellä he seisoivat nyt, keskellä epävarmuutta, hiljaisia katsomoita ja sammuvaa stadionin valoa.

🌓 Romanttinen stadion, raadollinen lopputulos

Stadio Grigoris Lambrakisilla pelattiin keskiviikkona ottelu, joka ei ollut vain peli – se oli kohtalon yö. Athens Kallithealle riitti vain voitto, kenties jopa tasapeli, jos muut tulokset olisivat olleet suosiollisia. Mutta niin ei käynyt. Joukkue jäi 1–1-tasuriin Panserraikosia vastaan – tulos, joka sinetöi seuran kohtalon: putoaminen Kreikan pääsarjasta.

Pyry Soiri, tuo joukkueen moottori, oli jälleen avauksessa – jo 20. kertaa tällä kaudella. Oikean laidan wingbackina pelanneen Soirin kausi oli kuin työhevosen tarina: väsymätön rutistus, valtava määrä juoksumetrejä ja kaksi maalia, jotka eivät ehkä ravistelleet koko jalkapallomaailmaa, mutta toivat toivoa silloin kun toivo oli vähissä.

Ja sitten on Niki Mäenpää. Veteraanikassari, hiljainen johtaja, joka saapui seuraan myöhään helmikuussa, ehkä turvaamaan takalinjoja lopputaisteluun. Mutta kentälle hän ei koskaan päässyt. Katsomosta käsin hän katsoi, kun laiva upposi hitaasti – kuin Orfeus, joka ei enää saanut kääntää päätään rakastettunsa suuntaan.

🌪️ Vaaran merkit heti alusta

Jos Athens Kallithean kausi olisi ollut tunnuskuva, se olisi ollut merenkävijä myrskyssä – ilman kompassia. Syksy meni ilman ainuttakaan voittoa, mikä on miltei ennenkuulumatonta pääsarjatasolla. Ensimmäinen voitto nähtiin vasta tammikuussa, kun monet muut seurat suunnittelivat jo sijoituksiaan kevään ratkaisuotteluihin.

Kokonaisuudessaan kausi toi mukanaan:

• 34 ottelua
• vain 6 voittoa
• monia niukkoja tappioita

Se ei riitä pysymään ylhäällä, ei varsinkaan sarjassa, jossa jokainen piste merkitsee eloonjäämistä. Ja niin kävi, että kannattajat – ne, jotka syksyllä vielä uskoivat ihmeeseen – saivat keväällä tuijottaa sarjataulukkoa kuin tyhjää pergamenttia. Vain pettymys puhui.

🔥 Sydän murtuu, mutta palaa silti

Putoaminen on jalkapallossa sekä urheilullinen että henkinen isku. Se ei ole vain rivimerkintä tilastoissa – vaan identiteetin menetys. Kreikassa jalkapallo on tunteiden laji – sitä pelataan lihasten ja taktiikoiden lisäksi ylpeydellä, intohimolla ja kulttuurisella perinnöllä, joka ulottuu tuhansien vuosien taakse.

Viime kaudella Athens Kallithea oli vielä liigan tuore nousija, hurjastelija, joka sai koko kaupunginosan uskomaan ihmeisiin. Nyt pelipaita tuntui painavammalta, varjot pidemmiltä – ja unelma, joka oli kirkas, haaleni kuin auringonlasku Egeanmeren rannalla.

Soiri on yhä sopimuksen piirissä ensi kaudelle. Hänen silmissään on edelleen kipinää – mutta kysymys kuuluu: missä sarjassa tuo taistelutahto pääsee seuraavaksi liekehtimään? Entä Mäenpää? Onko hän jäämässä seuraan symboliseksi vartijaksi, vai pakkaako hän jo laukkua kohti seuraavaa lukua urallaan?

🇫🇮 Suomalaisia Kreikan draamassa

Soiri ja Mäenpää ovat osa suomalaista jalkapallodiasporaa – se erityinen joukko pelaajia, joita seurataan Suomessa viikosta toiseen, ikään kuin he olisivat sinivalkoisia edustajia Euroopan eri puolilla. Nyt, kun joukkueen tarina tällä tasolla päättyi, nousee esiin uusia kysymyksiä:

1. Miten yksi raskas, mutta opettavainen kausi muokkaa näitä pelaajia?
2. Entä heidän seuraavia askeliaan?

Mäenpää on kokenut konkarivahti, rauhallinen ammattilainen, joka on uransa aikana nähnyt muutakin kuin tappioita. Mahdollisesti hän jatkaa jossain muussa joukkueessa – tai ehkä jää roolipelaajaksi, mentoriksi. Soiri taas, energinen ja monipuolinen, on vielä uransa huipulla. Kenties tuleva kesä tuo uuden suunnan, ehkä uuden maan, uuden haasteen.

🌅 Aurinko laskee – mutta ei ikinä lopullisesti

Athens Kallithean putoaminen on totta. Seurasta tuli jälleen yksi tarina lisää niille, jotka yrittivät murtaa jalkapallomaailman lasikattoa ja joutuivat siitä maksamaan hinnan. Mutta niin se menee – suuri osa jalkapallon kauneudesta löytyy juuri näistä tarinoista, joissa ei aina voita, mutta joiden paloa ja rohkeutta ei voi koskaan mitata vain pisteillä.

Ensi kaudella Athens Kallithea aloittaa alusta – alemman sarjatason kentillä, kyllä, mutta ei ilman toivoa. Usein juuri romahduksen jäljiltä löydetään ne tärkeimmät elementit, joista uusi nousu rakennetaan. Kuka tietää, vaikka Soiri ja Mäenpää olisivat vielä mukana kirjoittamassa seuraavaa lukua.

Koska jalkapallo ei ole koskaan vain peli. Se on tarinoita. Niitä, joita kerrotaan uudelleen ja uudelleen – kahvipöydissä, katsomoissa, ja joskus, vaikkapa Ateenan lempeässä ilta-auringossa.

— Aulikki Koskinen
(Kertomassa meille tappioista, tulkiten taruja ja seuraamassa, mihin suomalainen jalka maailmalle yltää.) 🖋️