Taiwo Awoniyin selviytymistarina: Elämän ja kuoleman raja jalkapallokentällä
Kirjoittanut: Aino Laitinen
Hetki, joka jäädytti ajan
Se oli yksi niistä jalkapalloiltoista, jotka jäävät mieleen – muttei siksi, että joku kruunattiin voittajaksi. Leicesterin ja Nottingham Forestin välinen ottelu oli jo venynyt lisäajalle, kun King Power Stadiumin yllä leijui hämärä. Yleisö pidätti hengitystä. Siinä hetkessä ei ollut enää kyse pelkästä pelistä.
Sitten tuli hetki, joka jäädytti ajan.
Taiwo Awoniyi, tanakka ja tehokas nigerialainen hyökkääjä, rytmikkään ja intohimoisen juoksun ruumiillistuma, ryntäsi keskityspalloa kohti kuin mies, jolla ei ole paluuta – vain suunta eteenpäin. Hän sinkosi maalille päämääränään osua palloon. Törmäys ei kuitenkaan tapahtunut vastustajaan – vaan tolppaan. Tämä ei ollut tavallinen kolaus. Se oli räjähdysmäinen kontakti, jonka seurauksena syntyi hiljaisuus.
Taistelu, joka ylitti pelikentän rajat
Awoniyi makasi kentällä kuin lyöty sankari. Pelaajat vaikenivat. Katsojat tunsivat painon rinnassaan. Kentällä ei enää taisteltu pisteistä – vaan elämästä.
Forestin vaihtopenkki oli tyhjä. Vaihtoa ei voinut tehdä ilman seuraamuksia. Silloin nähtiin jotain poikkeuksellista: omistaja Evangelos Marinakis syöksyi kentälle. Ei seremoniallisesti, vaan vaiston ajamana – kuin isä, joka ei jää odottamaan huonoja uutisia.
Lääkärien arvio osoittautui vääräksi. Awoniyillä oli vakava vatsavamma – hengenvaarallinen. Hänet vietiin kiireellisesti sairaalaan. Lääkärien päätös: lääkkeet ja keino-kooma kehon suojelemiseksi. Leikkaus keskiviikkona oli monimutkainen – kirurgien käsissä eivät enää olleet vain kudokset, vaan unelmat ja pelot.
Ensimmäinen silmänräpäys
Sitten tapahtui se, mitä toivottiin, mutta ei uskallettu odottaa. Taiwo Awoniyi avasi silmänsä.
- Hän oli elossa.
- Perhe oli läsnä.
- Katseessa oli elon merkki ennen aamunkoittoa.
Hän ei kuollut. Hän selvisi.
Toipuminen on alkanut
Tällä hetkellä Awoniyi on yhä sairaalassa, tarkkailussa. Tilanne ei ole enää kriittinen, kertoo Mail Sport. Vamma, joka uhkasi hänen henkeään, on nyt osa hänen tarinaansa – muistutus siitä, että joskus suurin voitto on hengissä pysyminen.
Tilastot kalpenevat tarinan rinnalla
Tämän kauden aikana Taiwo Awoniyi on pelannut 26 valioliigaottelussa ja tehnyt yhden maalin. Mutta nyt:
- Ei lasketa maaleja
- Ei mitata peliminuutteja
- Lasketaan hetkiä – ja hengenvetoja
Awoniyi ei tullut tunnetuksi kentän kultahetkistä, vaan yhdestä törmäyksestä, yhdestä taistelusta, yhdestä eloonjäännistä.
Pelin ulkopuolella – suurempi kiitos
Nottingham Forestin pukuhuoneessa ei kuohuviini virtaa. Siellä vallitsee hiljainen kiitollisuus. Urheilun ytimessä ei ole voitto, vaan elämä itse. Kentät vaihtuvat, mutta taistelu hengissä pysymisestä on universaali.
Emme tiedä, käveleekö Taiwo Awoniyi vielä uudelleen kentälle. Mutta kenties se ei ole tärkeintä. Hän voitti suurimman ottelunsa – ei kellossa mitattavaa, ei tilastoihin tallennettavaa – vaan voiton, joka lasketaan joka henkäyksessä.
Muistutus ihmeestä
Tämä ei ollut vain loukkaantuminen kentällä. Tämä oli tragedia ja ihme samassa hetkessä. Tarina miehestä, jonka sydän sykki vahvemmin kuin mikään ottelun tulostaulu saattoi kertoa.
Ja kun hän joskus vielä juoksee kentällä, kun nostaa kätensä voiton tai auringon nousun kunniaksi, jokainen askel tuntuu kuin rukous.
Sillä me tiedämme jo nyt, mitä silloin kuiskimme:
Hän selvisi.
