Abdoulaye Doucouré jättää Evertonin – hyvästit keskikentän sydämelle ja kannattajien sankarille

Jos joskus on aika pysähtyä kiittämään miestä, joka ei koskaan ollut otsikoiden kirkkainta tähdistöä, mutta jonka työ näkyi jokaisessa sykkeessä kentällä – se hetki on nyt.

Kun Abdoulaye Doucouré ilmoitti jättävänsä Evertonin kauden 2024–25 päätteeksi, ei kyseessä ollut vain pelaajavaihto. Se oli hyvästi yhdelle viime vuosien tunnollisimmista, sinnikkäimmistä ja ehkä kaikista tärkeimmistä pelaajista.

Viisi vuotta. 32-vuotiaaksi ehtinyt malilainen liittyi Evertoniin Watfordista syksyllä 2020, ja jokainen noista vuosista on ollut kuin luku selviytymistarinassa, jossa Doucouré oli enemmän kuin pelaaja – hän oli liima, joka piti rakenteen kasassa, kun se muuten uhkasi hajota.

Kun maailma horjui, Doucouré seisoi vankasti

Evertonin viime vuosia voisi kuvata sanalla kaoottinen. Valmentajia tuli ja meni, pelityylejä kokeiltiin ja hylättiin. Mutta yksi asia pysyi: keskikentän numerolla 16 varustettu työmyyrä, joka pelissä kuin pelissä veti sinisen paidan päälle ja taisteli loppuun asti.

Doucourén peli ei ollut usein sitä glamouria, jota klipit someen janoavat. Hän ei tanssinut puolustajien seassa tai tehtaillut hattutemppuja. Hän oli enemmänkin se pelaaja, jonka huomaat vasta kun hän puuttuu – se, joka katkoi, rytmitti ja juoksi kilometrejä kuin elämästä riippuen. Koska usein Evertonin kohtalo todella riippui siitä.

Sankarihetki, joka jää historiankirjoihin

On yksi Doucourén hetki, jota yksikään Everton-fani ei tule unohtamaan. Toukokuussa 2023, kauden viimeisessä ottelussa Bournemouthia vastaan, Evertonilla oli yksinkertainen – ja kauhistuttava – panos: voitto tai putoaminen.

Kaikki oli vaakalaudalla. Ja kun Goodison Park pidätteli hengitystään, nousi se joukkueen hiljainen johtaja esiin ja tykitti pallon verkkoon. Se maali ei ollut vain voitto. Se oli pelastus. Sillä osumalla Doucouré varmisti, että Everton säilyi Valioliigassa – ja ehkä pelasti koko seuran tulevaisuuden.

Hän itse sanoi myöhemmin, että se oli hänen ikimuistoisin hetkensä Everton-paidassa. Samaa mieltä lienee jokainen katsomossa sen päivän nähneistä.

32 vuotta mittarissa – mutta edelleen kentän sydän

Tälläkin, viimeisellä Everton-kaudellaan, Doucouré on ollut kaukana roolipelaajasta. 32 ottelua, 27 avauskokoonpanoista. Viimeisessä kotiottelussa hän juoksi vielä kerran Goodisonin nurmella – hyvästellen samalla sekä kentän että kannattajat.

Jalat ehkä eivät ole enää entisellään, mutta tahto ei ole kadonnut minnekään. Doucouré on yhä se sama pelaaja, joka sinkoilee kentän päästä päähän, linkittäen puolustusta ja hyökkäystä tavalla, jota ei taulukoissa voi täysin mitata.

Mitä Everton on ilman Doucouréa?

Rehellisesti? Toinen tarina. Ilman hänen panostaan monessa kriittisessä ottelussa akuutti taistelupaikka olisi voitu jo menettää. Ja siitä olisi seurannut muutakin kuin vaihtuvat sarjatasot – Evertonin jo valmiiksi haavoittuva talous olisi saattanut ajautua tilanteeseen, josta ei paluuta ole.

Doucouré ei noussut tähtikarttaan. Hän ei ollut seuran myyntivaltiksi painettu julistepelaaja. Hän oli – ja on – jotain vielä arvokkaampaa:

• uskollinen
• raataja
• ammattilainen isolla A:lla

Juuri sellainen pelaaja, jota Merseysiden sininen puoli rakastaa – koska se muistuttaa heitä itsestään.

Mitä seuraavaksi?

Doucouré ei ole vielä paljastanut tulevia suuntiaan. Ehkä paluu Ranskaan, ehkä uusi haaste Lähi-idässä. Fyysisesti hän on yhä hyvässä kunnossa, ja pelihaluja tuntuu löytyvän. Mihin tahansa tie vie, yksi asia on varma – hänen kenttätyylinsä ja asenteensa löytävät kodin aina.

Miten Everton paikkaa syntyneen tyhjiön? Se jää nähtäväksi. Mutta sellaista pelaajaa, joka tuo mukanaan sekä johtajuutta, kokemusta että hiljaista periksiantamattomuutta, ei vaihdeta kuin nappia painamalla.

Kiitos, Doucouré.

Et ehkä koskaan saanut kunnolla valokeilaa, mutta et jäänyt meiltä huomaamatta. Ja kun ensi kaudella Goodisonilla joku taklaa keskiviivalla tai juoksee palloja kiinni viimeiseen asti, moni meistä miettii: “Tuossa on vähän Doucouréta.”

Onnea matkaan, Abdoulaye – olet aina tervetullut kotiin.

💙 Mikä on sinun suosikkihetkesi Doucourélta Everton-paidassa? Jaa se kommenteissa – nämä hetket ovat osa yhteistä tarinaamme.