Rodrin upea paluu kentälle tuo toivoa Manchester Citylle vaikean kauden keskellä
Etihad Stadiumin iltavaloissa on jotakin taianomaista. Kevätaurinko maalaa katsomoihin kultaisia säteitä, ja ilmassa leijuu tuttu odotus – sellainen, jota eivät synnytä pelkät pisteet sarjataulukossa. Tiistai-illan ottelu Bournemouthia vastaan tuo takaisin muutakin kuin yhdeksänkymmentä minuuttia jalkapalloa. Se tuo takaisin Rodrin.
Rodrigo Hernández Cascante – tai kuten kaikki häntä kutsuvat, Rodri – ei ole vain yksi nimi kokoonpanopaperilla. Hän on Manchester Cityn sydän, sen rytmittäjä, näkymätön narunpitelijä, joka pitää kaiken kasassa. Ja nyt, kahdeksan pitkän kuukauden ja noin kolmensadan päivän jälkeen, hän on taas täällä.
Se oli viime syyskuussa, kun jotain tapahtui. Kukaan ei nähnyt hurjaa törmäystä, ei mitään dramaattista hetkeä, joka olisi saanut fanit hätkähtämään – vain hiljainen, melkein arvoituksellinen liike, jonka seurauksena Rodrin polvi löi hanskat tiskiin. Ja se, mikä meni rikki, ei ollut vain nivel tai rusto; se oli Cityn tasapaino. Hidastetut videot eivät kertoneet tarinaa; ne vain näyttivät liikkeen katkeamisen.
Ilman Rodria kenttä tuntui unohtaneen, mihin suuntaan sen pitäisi hengittää. Pep Guardiolan kone, yleensä niin kirurgisen tarkka, alkoi yskiä. Kaikki oli yhä kaunista, joo, mutta jotain puuttui. Se näkymätön liima, joka piti kolme kenttälinjaa toisiinsa sidottuina – se oli poissa.
Rodrin poissaolo ei kuitenkaan ollut vain urheilullinen takaisku. Se oli raskas tunne myös kannattajille. Täynnä pelkoa, turhautumista ja hiljaista kaipuuta. Mutta nyt, vihdoinkin, odotus on ohi. Rodri palaa – ja hänen paluunsa tuntuu melkein myyttiseltä.
Modernin jalkapallon Odysseus
Voit melkein maistaa vertauksia tarinoiden sankareihin. Jos tämä olisi kreikkalainen eepos, hän olisi Odysseus – myrskyistä ja koettelemuksista huolimatta matkalla kohti kotia. Ja Etihad, se on hänen Ithakansa.
Kukaan ei näe niitä aamuja, joita Rodri vietti yksin kuntosalilla, toistamassa liikkeitä yhä uudelleen, taistellen kehonsa epäluuloja ja mielensä epävarmuuksia vastaan. Lehdissä se hetki tiivistetään kahteen sanaan: “palannut harjoituksiin.” Mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Se on yksinäisyys, epätoivo ja jatkuva kamppailu hiljaisuudessa. Ja silti, Rodri jaksoi – ja nyt hänen nimi ei ole enää hoitohuoneen ovella, vaan kokoonpanossa.
Cityn hetkellinen hämärä
Citylle tämä kausi on ollut kaikkea muuta kuin juhlaa:
- Mestarien liigan unelmat ovat joutuneet vaakalaudalle
- Guardiolan aikakauden kirkkaus on himmennyt
- Kuudes sija sarjataulukossa uhkaa koko projektin identiteettiä
Mutta tässä sysätyssä tilanteessa Rodrin paluu on kuin uusi liekki kytevässä nuotiossa. Se muistuttaa siitä, että tämä tarina ei ole vielä ohi.
FA Cupin finaalissa Crystal Palace viilsi esiripun auki voitollaan – ja se sattui erityisesti, koska Rodri ei ollut kentällä. Hänet säästettiin. Ja juuri siitä päätöksestä näkyy, kuinka tärkeäksi hänet nähdään: ei tilapäisenä pelastusrenkaana, vaan kivijalkana, jolle rakennetaan seuraava vaihe.
Kentän hiljainen johtaja
Tiistaina klo 22:00, kun tuomarin pilli soi ja kenttä muuttuu näyttämöksi, jokin muuttuu Cityn sydämessä. Ensimmäinen Rodrin syöttö näyttää suunnan – ei vain pelille, vaan koko joukkueelle.
Hän ei elehdi suurieleisesti, ei tuo itseään esiin – mutta hänen olemuksensa vaikuttaa kaikkeen. Hän on se hiljainen voima, jonka ansiosta koneisto toimii taas kuin ennen.
Rodri ei ole tähteysfutaria, jonka harhautukset leviävät viraaliksi. Hänen taiteensa on:
- Näkyvää näkymättömyyttä
- Jatkuvaa pelinlukua
- Muiden roolien kirkastamista
Hän tekee muista parempia. Hän on peliä luotsaava majakka – hiljainen, mutta näkyvä, rauhallinen, mutta keskeinen.
Matka jatkuu
Bournemouth ei ehkä ole se vastustaja, joka saa fanit kiljumaan kuuta vasten, mutta tänä tiistai-iltana kyse ei ole Bournemouthista. Kyse on matkasta, jonka keskimmäinen kappale jäi aikanaan kesken. Ja Rodrin paluu on mahdollisuus kirjoittaa viimeiset säkeet uudelleen, nyt ehjemmin, nyt toiveikkaammin.
Tästä eteenpäin, Manchester City ei ole enää ilman sielunkumppaniaan. Pepin konehermosto on saanut takaisin älykkäimmän solmukohdan.
Rodri on palannut. Ja koko jalkapallomaailma kuuntelee hiljaa.
