Jimi Tauriainen ja Nousu Chelseaan – Suomalainen Unelma Lontoon Valioliigassa
Kuvittele tämä: Lontoo hämärtyy, sade on hiljentynyt hetkeksi, ja Big Ben piirtää varjonsa kiviseen katukuvaan. Kaupungin yllä on yhä se tuttu harmaa taivas – mutta suomalaisille on kuin sen läpi pilkahtaisi hetken jokin kirkkaampi. Nimi, joka saa sydämen sykähtelemään: Jimi Tauriainen.
Hän on vasta 20-vuotias, mutta pelaa jo nyt unelmakentillä. Chelsea FC – yksi Valioliigan valtiaista – on juuri pidentänyt hänen sopimustaan kesään 2027 asti. Ja vaikka tämä onkin jalkapallomaailmassa tuttuja siirto- ja sopimusuutisten sarjaa, Jimin tarina on jotain enemmän. Tämä on kertomus nuoresta, joka uskalsi unelmoida, eikä antanut todellisuuden latistaa visiotaan.
Kadulta Käpylästä Chelsean nurmille
Jimi ei kuitenkaan aloittanut matkaansa pilvenpiirtäjien keskeltä. Hänet löydettiin Helsingin Käpylästä – HJK:n junnumyllystä, missä askelia otetaan loskassa ja treenit viedään läpi hämärässä, mutta unelmat leiskuvat kirkkaana.
Vuonna 2020 Jimi otti hyppäyksen, jota useimmat vain harkitsevat hiljaa iltaisin ennen nukahtamista:
- Muutto saarivaltioon
- Sukellus englantilaiseen jalkapallo- ja sääkulttuuriin
- Liittyminen Chelsean akatemiaan
Hän ei saanut matkaan tilauskakkua tai ylistäviä otsikoita. Hän sai vierasta kieltä, synkkiä treeniaamuja ja armotonta kilpailua.
Mutta – ja tämä on tärkeää – hän ei luovuttanut. Hän jäi, teki töitä, kasvoi keskellä sumua ja nyt Chelsea palkitsee sen uskomalla hänen tulevaisuuteensa. Se ei ole pelkästään hieno juttu Jimin kannalta – se on iso merkki myös koko suomalaiselle futiskentälle.
Kaksi minuuttia, yksi elämä
”Mutta eikös se ole pelannut vain pari minuuttia edustuksessa?” joku saattaa kysyä olkiaan kohauttaen. No, on kyllä – tarkalleen ottaen kaksi. Mutta jos ihan suoraan puhutaan, ne kaksi minuuttia voivat olla urheilijan elämässä ikuisuutta.
Ajattele hetkeä:
- Kosteassa peliasussa penkillä
- Sormet jäässä ja sydän takoen
- Valmentaja nyökkää – ylös, kentälle, nyt
Ne kaksi minuuttia eivät ole statistiikkaa – ne ovat todistus siitä, että olet tullut perille. Ja jos tänään pääset kentälle – huomennakin ovi saattaa avautua.
Uusi sukupolvi, joka ei kumartele
Jimi kuuluu siihen nuoreen suomalaispelaajien aaltoon, joka ei enää astu Eurooppaan lippalakki kourassa vaan nappikset maassa, asenne valmiina. He osaavat kieltä, peliä ja uskaltavat uskoa itseensä.
Kentällä Jimi on keskikentän ”liima”:
- Yhdistää linjoja
- Löytää tilat
- Rytmittää peliä kuin kapellimestari
Chelsea näkee tämän. Ja siksi he pitävät hänet.
Tie on pitkä – mutta joku huomaa sinut jo
Chelsean ykkösmiehistö ei ole helposti päihitettävä vuori. Sinne ei kavuta ilman verta, hikeä ja ehkä muutamaa pettymystäkin. Mutta Jimin jatkosopimus kertoo jotain olennaista: että hänen työnsä on huomattu.
Jimin nimi nousee esiin myös kansainvälisellä puolella – U21-maajoukkueessa. Kun tulevat EM-karsinnat lähestyvät ja suuremmat turnaukset häämöttävät horisontissa, hänellä on mahdollisuus nousta seuraavaksi kansakunnan toivoksi.
Ja sitten – taivas
On olemassa hetkiä, jolloin jalkapallo ei ole enää vain peli. Se on tarina, symboli, melkein kuin runo liikkeessä. Eikä kaikkia tarinoita kannata sanoa ääneen loppuun asti. Joskus riittää, että nuori pelaaja katsoo Lontoon harmaata taivasta ja ajattelee: ”Tämä ei pelota minua.”
Vaikka Jimi Tauriainen ei ole (vielä) Chelsean tähtisikermän keskipiste, on hän jo monelle suomalaiselle kuin pieni loiste yössä. Toivo siitä, että Pohjolastakin voi lähteä, kasvaa ja jäädä. Että meilläkin on oikeus unelmiin – ja osaamista toteuttaa ne.
Ja ehkä, jos katsotaan hetki ylös Lontoon taivaalle, toivoen aurinkoa – niin se voisikin paistaa tänään hieman suomalaisemmin.
— Aino Lumo ✍️
@ainolumo
Se, joka kuulee pelin laulavan.
