Aston Villan unelma murskautui tuomarivirheeseen – kauden kohtalokas vihellys jää historiaan

Sunnuntaina Birmingham ei vain sään puolesta ollut harmaa – se tuntui olevan kokonaan surun verhon peittämä. Villa Park, tuo legendaarinen stadion, jossa aurinko yleensä maalaa punatiiliset seinät kullan sävyillä, kylpi harmaassa, hiljaisessa valossa. Se ei ollut tavallinen pilvinen päivä. Se oli kuin taivas olisi vaistonnut sen, mitä oli tapahtumassa – että Aston Villan upea Mestarien liigan unelma oli juuri murtumassa.

Kauden alusta asti Villa oli kulkenut kuin liekki roihuten, taistellen läpi jokaisen ottelun, ylittäen odotukset. Mutta nyt, toukokuun 25. päivänä, koko se unelma kuihtui. Yksi tilanne. Yksi vihellys. Ja nimi, joka jää Villan historiaan kivuksi: Thomas Bramall.

74. minuutin tuomio – ja murskattu unelma

Ottelun 74. minuutti. Tilanne 0–0, panoksena paikka Euroopan kirkkaimmissa valoissa. Tunnelma oli sähköinen, jännittynyt – stadion kirjaimellisesti pidätti hengitystään.

Morgan Rogers sai pallon, tanssi Unitedin puolustuksen läpi ja pamautti sen kohti maalia. Se oli puhdasta tahtoa. Hetki, jota varten koko kausi oli pelattu. Ja pallo — se meni maaliin. Villa Park räjähti. Unelma oli totta… kahden sekunnin ajan.

Sitten: vihellys.

Tuomari Thomas Bramall oli päättänyt, että tilanne oli jo pysäytetty. Hänen mukaansa Rogers oli rikkonut maalivahtia juuri ennen laukaustaan. Ja koska peli oli katkaistu ennen maalia, videoarviointijärjestelmä, VAR, ei enää voinut puuttua tilanteeseen. Se meni – ja meni pysyvästi.

Koko kauden työ valui käsien läpi, eikä mikään teknologia voinut palauttaa sitä. Kyse ei ollut enää vain maalista. Kyse oli oikeuden hetkestä, joka jäi saapumatta.

Myönnetty virhe ei muuttanut mitään

Ottelun jälkeen Aston Villan valmentaja Unai Emery puhui hiljaa mutta terävästi. Hän ei kailottanut, ei syyttänyt, mutta kertoi keskustelleensa tuomarin kanssa – ja että tämä oli myöntänyt virheensä. Se oli kylmäävää: siinä ei ollut enää kyse tulkinnasta tai kiistanalaisesta tilanteesta. Kyseessä oli puhdas virhe.

Kapteeni John McGinn, tuo skotlantilainen soturi keskikentältä, kutsui päätöstä uskomattomaksi. Ja se oli juuri sitä. Uskomaton, koska koko jalkapallokausi voi tiivistyä 90 minuuttiin – ja joskus vain muutamaan sekuntiin, jotka jäävät elämään.

Seuran operatiivinen johtaja Damian Vidagany meni vielä pidemmälle. Hän ei kritisoinut vain virhettä, vaan koko järjestelmää:

• Miksi näin kokematon tuomari valittiin tähän otteluun?
• Missä olivat kokeneet, kansainväliset erotuomarit?
• Miksi ratkaiseva hetki asetettiin virheen varaan?

Valitus, jota ei voi koskaan täysin esittää

Villa jätti virallisen valituksen. Mutta mitä voi valittaa, kun vastassa ei ole vain sääntökirja tai byrokratia, vaan epäoikeudenmukaisuuden tunne, joka ei poistu vaatimalla? Voiko väärän vihellyksen mitätöidä? Voiko sen korvata?

Ei voi. Kesäkuun aurinko ei tuo takaisin sitä, mitä toukokuun virhe vei pois.

Villa sijoittui kauden päätteeksi kuudenneksi. Mestarien liiga jäi haaveeksi – ja United vei paikan, ehkä ansaitusti, mutta monien mielissä aivan väärin perustein.

Kertomus, joka ei katoa

Se ei tarkoita, että Aston Villan tarina olisi päättynyt. Mutta siitä tuli yksi niistä kertomuksista, joita fanit toistavat uusille sukupolville:

”Muistatko sen kauden 24–25? Kun Rogers teki sen maalin – ja sitten pilli soi.”

Tragikoominen muistutus jalkapallon sydämestä

Tapauksessa on sävyjä antiikin tragediasta. Kukaan ei ehkä tahtonut pahaa – ei edes Bramall. Mutta joskus tarina menee pieleen ilman pahaa tahtoa. Ja silti sen jälki jää pysyväksi.

Tämä ei ollut vain yksi ottelu muiden joukossa. Se oli hetki, joka jää Villa-fanien sydämiin. Ja jokaisessa tulevassa pelissä, hetkinä jolloin kaikki on pelissä, eittämättä joku muistaa tuon yhden vihellyksen.

Kenties joskus se annetaan anteeksi. Ehkä vuosien päästä se kiehtoo enemmän kuin se satuttaa. Mutta todennäköisesti se ei koskaan katoa.

Sillä näin jalkapallo toimii. Ja joskus, se satuttaa juuri eniten silloin, kun oltiin kaikkein lähimpänä unelmaa.

Enni Laitakari
(”Sanat ovat palloja, jotka minä syöksyn tavoittamaan.”)
Twitter: @ennilaituri
Instagram: @kronikoijatar_sportti
Tilaa kolumnini suoraan sähköpostiisi.