Matheus Cunha tuo toivon kipinän Manchester Unitediin uudella aikakaudella
Kesäkuun ensimmäinen päivä, vuosi 2025. Aurinko valuu hiljalleen taivaanrannasta alas kuin kullanvärinen maali, eikä Old Trafford loista pelkästään sen takia. Manchesterissa puhaltaa uusi tuuli. Yksi aikakausi päättyy, toinen ottaa ensi askeleensa. Sumuun ja lauluun kiedotulla stadionilla astui tänä iltana uusille saappaankorkoille mies, jonka nimi ei ehkä vielä saanut koko maailmaa pidättämään hengitystään – mutta se aika voi olla lähempänä kuin uskot.
Matheus Cunha on täällä.
United käytti 74 miljoonaa euroa – ei taskurahoja, edes näissä piireissä – saadakseen hänet Wolverhamptonista. Luvut näyttävät kylmiltä paperilla, mutta jalkapallossa eurot ovat joskus enemmän kuin numeroita. Ne ovat lupauksia, huutoja tulevaisuuteen, panostuksia, jotka voivat joko kantaa voittoon tai murskata toiveet.
Tällä kertaa kyse ei ole pelkästään pelaajasiirrosta. Kyse on siitä, mihin United haluaa mennä seuraavaksi. Ja Ruben Amorim, seuran uusi käskyttäjä vaihtopenkillä, on aivan selvästi piirtämässä omanlaistaan karttaa.
Ruben Amorim – uuden aikakauden kapellimestari
Marraskuussa 2024 Amorim nappasi paikan, joka on viime vuosina ollut ehkä jalkapallomaailman hankalin pesti: yrittää palauttaa Manchester United sinne, missä fanit tuntevat sen kuuluvan. Nyt, puoli vuotta myöhemmin, Amorim antoi ensimmäisen todellisen merkin siitä, mitä hän suunnittelee hyökkäyspäässä.
Matheus Cunha ei ole vain vahvistus hyökkäykseen. Hän on Amorimin valinta – keulakuva, symboli uuden Unitedin halusta kukoistaa, ei vain selviytyä.
Ja kun katsoo tarkemmin, valinta kertoo paljon. Cunha ei ole mikään valmiiksi rakennettu supertähti. Hän on vaeltaja, vaiston varassa elävä taistelija, mies, jonka matka on kulkenut Berliinistä Madridiin ja sieltä edelleen Wolverhamptoniin – eikä missään vaiheessa polku ole ollut tasainen.
- 17 maalia 36 ottelussa kaudella 2024–2025
- Ratkaisumaaleja hetkiin, jolloin niitä todella tarvittiin
- Pelityyli täynnä elämää – ja yllätyksiä
Cunha ei tähtää kliseisiin. Hänessä on jotakin raakaa, mutta samalla rytmikästä. Välillä hän näyttää kuin vetäisi harhautusliikkeet suoraan sambaklubin tanssilattialta, mutta seuraavassa hetkessä takoo pallon verkkoon tavalla, josta näkee vain päättäväisyyttä. Hän on pelaaja, joka ei vain ilmesty paikoille – hän muuttaa ne.
Uusi alku, ja ehkä jopa lupaus paremmasta
Unitedin tarina viimeisen vuosikymmenen aikana on ollut täynnä toiveita, jotka eivät koskaan lähteneet lentoon. Uusia kasvoja, uutta filosofiaa, mutta lopulta sama pettymys hiipi kuin vaimea häivähdys punaiseen paitaan. Cunhan saapuminen ei automaattisesti muuta kaikkea, mutta tällä kertaa tunnelmassa on jotain erilaista – ehkä se on juuri se katse: vähän varautunut, paljon päättäväinen.
Hän ei tule kruunu päässään, vaan työkäsineet valmiina. Hän ei ole vastaus kaikkiin kysymyksiin, mutta hän voi olla niiden alku.
Matheus Cunha ei ole supertähti, joka lupaa liikaa. Hän on jalkapallon vaeltaja, joka on joutunut oppimaan kantapään kautta, ja juuri siksi hän voi sopia tähän seuraan, joka on nekin kolhut kokenut.
Fanien toiveet, varovainen innostus ja vanhan stadionin odottava hiljaisuus
United-fanit ovat nähneet liian monta kertaa sen tarinan, jossa toivo tulee ovesta ja katoaa seuraavasta. He eivät hurmaannu vain lehdistötiedotteen sanoista. Mutta siinä, miten Old Trafford vastaanotti Cunhan – ja siinä tavassa, jolla hän asteli kentälle – oli jotain, joka ei tunnu pelkältä siirrolta.
Se tuntuu lupaukselta. Uudelta ovenavaukselta.
Onko Cunha se, joka sytyttää liekin tunteiden ja odotusten kylmään kehiin?
- Ehkä.
- Ehkä hän on vain osa suurempaa, hitaasti rakentuvaa palapeliä.
- Ehkä tämä on alku tarinalle, jota ei vielä edes tiedetä kirjoitetun.
Yksi asia on kuitenkin selvä: tämä tarina ei ala räjähdyksellä. Se alkaa hiljaisella lupauksella. Kutsu kentille on käynyt. Tuuli kulkee Old Traffordin katsomoissa. Ja jossain siellä, kannattajien lauluista syntyvässä hälyssä, Matheus Cunha aikoo jättää jälkensä.
Verellä, hiellä – ja samban rytmissä.
