Lukas Hradecky saavutti 100 maaottelun rajapyykin – jatkuuko matka Leverkusenissa vai koittaa uusi haaste

Perjantai-illan ottelu Helsingin Olympiastadionilla oli erityinen monella tapaa. Kentällä nähtiin suomalaisen jalkapallon pitkäaikainen luottovahti Lukas Hradecky, joka veti ylleen Huuhkajien pelipaidan jo sadannen kerran. Sadan maaottelun rajapyykki on saavutus, jolle löytyy suomalaisen jalkapallon historiassa vain harvoja vertailukohtia.

Mutta kuten urheilussa usein käy, juhlapäivä ei aina käänny juhlatunnelmaksi. Suomi taipui Hollannille 0–2, eikä Hradeckyn merkkipäivää päästy ruusukkeilla koristamaan. Vaikka “Lukilta” nähtiin tuttuja torjuntoja ja varmaa otetta maalillaan, jäi ottelun jälkimaku karvaaksi – puolustus haparoi, ja juhlapeli päättyi tappioon.

Keskustelu pyöri ottelun jälkeen silti enemmän tulevassa kuin menneessä. Hradeckyn seurajoukkueura Saksan Bundesliigan huippuseurassa Bayer Leverkusenissa on käännekohdassa. Ja kyllä – kokenut ja karismaattinen maalivahti tietää sen itsekin.

Muuttuva suunnitelma Leverkusenissa

Viime kaudella Leverkusen teki historiaa napattuaan ensimmäisen Bundesliigan mestaruutensa legendaarisen Xabi Alonson johdolla. Mutta menestys tulee usein kovalla hinnalla – kilpa kovenee, eivätkä pelipaikat ole kenenkään yksityisomaisuutta.

Kesän siirtomarkkinat toivat Leverkuseniin uuden nimen: hollantilaisvahdin Mark Flekkenin, joka saapuu Freiburgista mukanaan kunnioitettava määrä kokemusta ja intoa nousta ykkösvahdiksi heti.

– Kuten jo aiemmin viikolla totesin: ilmaiseksi en kyllä pelipaikkaani anna, Hradecky totesi ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa, äänensävyssä tuttu pilke mutta myös painoa.

Kilpailu on siis käynnissä, ja Hradeckyn paikka avauskokoonpanossa ei ole enää kiveen hakattu. Se on selvä viesti siitä, että vaikka sydän sykkii Leverkusenille, on urheilullinen kunnianhimo yhä kristallinkirkas.

Ovi raollaan – mutta minne seuraavaksi?

34-vuotiaana Hradecky on maalivahdille iältään “parhaat vuodet” -kategoriassa. Kokemusta on, jalkoja riittää ja peli luetaan kuin shakkimestari laudallaan. Mutta jos peliaika vähenee, voi uusi haaste alkaa houkutella.

– Diiliähän minulla on Leverkusenin kanssa, mutta en voi luvata mitään suuntaan tai toiseen. Jos tulee joku ainutlaatuinen mahdollisuus ja pääsee pelaamaan, varmasti harkitsen, Hradecky myönsi avoimesti.

Hän ei kuulosta mieheltä, joka kiirehtii ratkaisuja. Mutta samalla rivien välistä paistaa selvä viesti – hän ei aio seurata otteluita vaihtopenkiltä.

Erityisesti tilanteen herkkyyden tekee selväksi Hradeckyn kansainvälisen uran viimeisten vuosien lähestyminen. Sadannen maaottelun jälkeen hän myönsi, että toista sataa tuskin tulee täyteen, vaikka rakkaus Huuhkajiin on edelleen vahva.

Johtajuus hiljaisuudenkin hetkellä

Vaikka Suomi hävisi Hollannille ja omassa rangaistusalueessa oli repeämiä, Hradecky pysyi kapteenille ominaisesti rivissä – ei heitellyt vastuuta muiden harteille eikä etsinyt syntipukkeja.

– Ei ne mitään virheitä ole. Ne on yrityksiä, jotka eivät vain onnistuneet. Ja täällä ei ketään teurasteta, hän sanoi vakavana, mutta ymmärtäväisesti lehdistölle.

Juuri tällaiset hetket tekevät Hradeckysta enemmän kuin vain pelaajan: hän on johtaja. Sellainen, jolle nuoremmat pelaajat katsovat ylös, ja jonka olemus tuo rauhaa kentälle – tai pukukoppiin, vaikka maailma ympärillä myrskuaisi.

Entä jos Hradecky vaihtaa maisemaa?

Jos Leverkusenin sapluuna ei tarjoa vastuuta tolppien välistä, Hradeckyn kaltaisella nimellä olisi yhä käyttöä muuallakin – eikä pelkästään romanttisena veteraanikorvauksena.

Useampi liiga olisi kiinnostava:

• Espanja tai Italia, missä kokeneille, pallovarmasti pelaaville maalivahdeille löytyy vielä kysyntää.
• Englannin Valioliigan keskikastin joukkue, jossa tarvitaan johtajuutta ja tasonsa jo näyttäneitä pelaajia.
• Myös MLS tai Lähi-idän liigat – jos vaakakupissa painaa enemmän elämänlaatu ja uudet elämykset kuin mestaruustaistelut.

Tulevaisuus kirjoitetaan tänä kesänä

Tällä hetkellä Lukas Hradecky on edelleen kiistatta Suomen ykkönen. Huuhkajien maalilla hän seisoo edelleen kuin muuri, jonka ohittaminen vaatii jotain erityistä. Seuratasolla taas ratkaisu lähestyy – jääkö hän Leverkuseniin haastamaan Flekkenin ja taistelemaan paikastaan, vai valitseeko uuden alun jossain muualla?

Täysin varmaa on vain tämä: Hradeckyn kyvyt eivät ole hiipumassa, ja kentille mies kuuluu. Nyt vain jäämme odottamaan, missä paidassa.

Ja jos 100 maaottelua on jo takana, yksi asia on selvä – tästä sadasta lukemattomat muistavat parhaiten sen, miten Hradecky jatkoi rivissä silloinkin, kun juhlat jäivät syntymättä.

Mitä sinä tekisit Hradeckyn saappaissa? Jatkaisitko Leverkusenissa vai kokeilisitko uutta ympäristöä? Kommentoi ja osallistu keskusteluun!