Arsenal havittelee tulevaisuuden puolustuslupausta Mosqueraa Valenciasta
Jos kuljeskelet lauantai-iltapäivänä Lontoossa, tunnet sen ilmassa – sen odotuksen ja rytmin, jonka vain jalkapallo voi tuoda tullessaan. Emirates Stadiumin liepeillä ihmiset pudistelevat huivejaan, juttelevat taktiikoista ja toivosta. Mutta juuri nyt, kulman takana, kuiskitaan yhdestä nimestä vähän normaalia enemmän: Cristhian Mosquera.
20-vuotiaan Mosqueran nimi ei ehkä vielä soi kaikkien kaduilla, mutta sen kaiut kasvavat päivä päivältä kovemmiksi. Syynä on Arsenalin kiinnostus. Tuo perinteikäs ja kunnianhimoinen seura, joka rakentaa sinnikkäästi uutta identiteettiään, on löytänyt silmäparin, joka katsoo La Ligan kentiltä takaisinpäin lempeästi – kuin tietäen, että kohtalo tekee juuri nyt uusia siirtojaan nappulalautaa pitkin.
Mosquera on puolustaja. Mutta ei ihan tavallinen sellainen. Hänen tarinansa alkaa Kolumbiasta, mutta kasvaa kunnolla Espanjan auringon alla, Valencian akatemiassa. Hän on juuri sellainen pelaaja, johon on helppo kiintyä: ei riehakasta dramatiikkaa, vaan hiljaista päättäväisyyttä. Viime kaudella hän pelasi 37 ottelua La Ligassa – lukema, joka kertoo enemmän kuin moni haastattelu. Kentällä hän on viileä kuin vuoristojen ilma, pelaa jalalla sulavasti ja osaa olla oikeassa paikassa juuri silloin, kun sitä eniten tarvitaan.
Ei ihme, että Arsenal on kiinnostunut. Kun siirtoikkuna aukeaa, se on nykyään vähemmän varastomyynti ja enemmän näyttämö. Ja joskus näyttämöllä näkee oikeasti jotain kaunista. Mosquera saattaa olla juuri sellainen tapaus.
Arsenal etsii tällä hetkellä enemmän kuin vain pelaajaa. Se etsii tulevaisuutensa uutta kulmakiveä – jotain kestävää. Mosqueran nykyisessä sopimuksessa on vain vuosi jäljellä, ja siirrosta huhutaan nyt vakavissaan. Sky Sportsin mukaan neuvottelut ovat käynnissä. Tämä ei ole villi huhumylly – tämä saattaa olla alku.
Kansainvälistä kokemusta nuoresta iästä huolimatta
Mosquera on jo osoittanut kykyjään kansainvälisissä ympyröissäkin:
- U21 EM-kisoissa Slovakiassa hän pelasi lähes täydet minuutit
- Jäi mieleen pelaajana, joka hallitsi peliä rauhallisuudella
- Sai laajasti kiitosta esiintymisestään huolimatta Espanjan tappiosta Englannille
Hän jäi mieleen tyynenä ja ylpeänä pelaajana – kuin joku, joka tietää että hänen hetkensä ei ole vielä mennyt, vaan vasta tulossa.
Puolustus tarvitsee uutta verta
Arsenalin puolustus on viime aikoina kaivannut jotain uutta, jotain raikasta ja uskottavaa. Liian usein se on näyttänyt sirpaleilta, joka odottaa, että joku liimaa sen takaisin yhteen.
Mosquera ei ehkä ole täydellinen vielä, mutta hänessä on huomionarvoisia piirteitä:
- Maltti – hän ei hätiköi, vaan pelaa rauhallisesti
- Visio – peliäly ja kentän hahmottaminen näkyvät otteissa
- Luontainen draivi – tekee ratkaisuja vaistonvaraisesti ja ennakoiden
Nämä ovat ominaisuuksia, joita ei opita yhdessä kesässä – ne rakennetaan vuosien varrella, ja Mosqueralla on ne jo nyt mukanaan.
Valmiina suuriin saappaisiin?
Onko Mosquera sitten valmis siirtymään suoraan Lontooseen, siihen myllyyn ja huomion kohteeksi, jollaiseksi Emirates Stadium voi hetkessä muuttua? Kukaan ei voi sanoa varmasti. Mutta jalkapallossa, kuten elämässäkin, harvat ovat täysin valmiita silloin kun tilaisuus koputtaa ovelle.
Ehkä juuri siksi tässä on enemmän kyse kuin vain pelaajasiirrosta. Tämä on tarina nuoresta miehestä, joka on nousemassa jonnekin, mihin vain harvat pääsevät. Tämä on tarina seurasta, joka ei enää sisusta menneisyyttään hopealla, vaan haluaa rakentaa tulevaisuuden kivijalkaa uudelleen – kestävämmäksi, vahvemmaksi.
Hiljainen johtaja kentällä
Mosquerassa on jotain runollista. Ehkä se on hänen pelityylinsä hiljainen hallinta. Tai se tapa, jolla hän ei tarvitse suuria eleitä – vaan antaa tekojen puhua. Hänen kaltaisensa puolustajat eivät reagoi, vaan ennakoivat. Se on taito, jota ei todellakaan opita hätäisesti – se pitää kasvaa sisältä.
Jalkapallossa puhutaan isoista rahoista ja isoista nimistä. Mutta välillä, ihan hetkeksi, kaiken kalkyloinnin keskellä tuntuu siltä, että kyse onkin jostain enemmän: yhteisestä unelmasta, niin pelaajalla kuin seuroillakin. Ja ehkä juuri nyt, tämän intohimoisen siirtokevään keskellä, Arsenal on nähnyt Mosquerassa jotain, joka muistuttaa siitä, miksi tämä peli ylipäätään sai meidät rakastumaan.
Jos Mosquera vetää joskus puna-valkoisen paidan ylleen ja astelee Emiratesin kentälle Lontoon yötaivaan alla, silloin me tiedämme. Että yksi luku on päättynyt, ja toinen – ehkä eeppinen – on juuri alkanut.
