Zidane Iqbalin tarina Man Unitedista Utrechtiin – nuoren lupauksen kamppailu näkymättömyyttä vastaan
Kuvittele olevasi kaksikymppinen, harjoittelet jalkapallon jättiläisseurassa, matkustat edustusjoukkueen mukana ympäri Eurooppaa, sattumoisin debytoit Mestarien liigassa – ja silti tunnet itsesi näkymättömäksi. Tämä ei ole elokuvan alkuasetelma. Tämä on Zidane Iqbalin todellisuus.
22-vuotias manchesterilaissyntyinen pelaaja avasi hiljattain esiripun elämästään Manchester Unitedissa – ja sen jälkeen – haastattelussa The National -lehden kanssa. Tarina, jonka hän kertoi, oli kaikkea muuta kuin kiiltokuvamainen.
Mustaa valkoisella, nimi puuttuu
Iqbal vietti lähes koko nuoruutensa Old Traffordin varjossa. Hän liittyi Unitedin akatemiaan jo yhdeksänvuotiaana, solmi ammattilaissopimuksen vuonna 2021 ja edusti seuraa yhdellä maailman suurimmista näyttämöistä – muttei saanut oikeastaan koskaan kunnon paikkaa näyttää, mihin hän todella pystyy.
Kun Erik ten Hag otti Manchester Unitedin ohjat kesällä 2022, nuori keskikenttäpelaaja odotti tilaisuuttaan. Se ei koskaan tullut.
”Tarvitsin vain 10 minuuttia. Vain pienen hetken näyttääkseni, että kuulun kentälle.” Iqbal sanoo nyt. ”Mutta sitä ei tullut. Se mursi minut, se ettei manageri nähnyt minussa edes sen arvoista.”
Yhden virallisen ottelun verran peliaikaa – se jäi hänen saldokseen edustusjoukkueessa kahden kauden aikana.
Suuri seura – pieni rooli
Vaikka yhteiskuvia Messistä tai Ronaldoista ei ehkä ollut, Iqbalin arki vaikutti ulospäin unelmalta. Hän harjoitteli Carringtonin huippupaikoissa, matkusti ympäriinsä Unitedin varanimiä vilisevässä porukassa ja pukeutui samaan peliasuun kuin lapsuuden sankarinsa. Mutta kun tapahtumien taululle kirjoitettiin joukkueet – hänen nimeään ei koskaan löytynyt.
”Se oli kuin olisin vain joku numero muiden joukossa.” Iqbal kertoo. ”En saanut edes vakituisesti peliaikaa U23-joukkueessa. Kun näin taas kerran listan ilman nimeäni, kävi mielessä: ehkä tämä ei ole enää minun paikkani.”
Tuolloin hän istui alas isänsä ja agenttinsa kanssa ja päätti: on parempi lähteä rakentamaan toisaalla.
Uusi alku, uudet haasteet
Kesällä 2023 Iqbal vaihtoi Englannin sateet Alankomaiden kenttiin ja allekirjoitti sopimuksen Eredivisien FC Utrechtin kanssa. Paperilla se näytti täydelliseltä: uusi mahdollisuus, enemmän minuuttaja kehityspolkua auki. Todellisuudessa tie on ollut kivinen.
Iqbal on pelannut Utrechtin paidassa 19 ottelua – mutta ollut poissa kentiltä lähes 30 pelissä. Syynä? Loukkaantumiset. Toistuvat takaiskut ovat hidastaneet kehitystä ja vaikeuttaneet rytmin löytämistä.
Silti hän on saanut uusia kokemuksia, oppinut elämästä ja kentästä – ja ehkä myös siitä, mitä tarkoittaa todellinen jälleenrakennus, oman uran uudelleen aloittaminen.
Ten Hagin ristiriitainen perintö
Erik ten Hagin aika Unitedissa päättyi viimein syksyllä 2024, kun seurajohto menetti kärsivällisyytensä niin heikkoihin tuloksiin kuin sisäisiin ristiriitoihinkin. Iqbal ei ole ainoa, joka kantaa mukanaan tyytymättömyyttä hollantilaisen tavasta kohdella nuoria pelaajia.
Garnacho ja Elangakin vihjailivat pitkin viime kautta turhautumisestaan – mutta toisaalta manageri nosti esiin myös nuoria, kuten Mainoon, kun hänelle se sopi. Iqbal ei vain koskaan mahtunut siihen suunnitelmaan. Voiko sitä pitää virhearviona? Siitä voidaan olla montaa mieltä.
Ääni, joka ansaitsee tulla kuulluksi
Zidane Iqbalin tarina ei ole aivan harvinainen – mutta se on silti tärkeä. Suurissa seuroissa nuoret pelaajat katoavat helposti systeemin uumeniin: fläppitauluille, vaihtopenkkeihin ja harjoituksiin, jotka eivät johda mihinkään. Samalla median ja fanien paineet ovat kovat, odotukset vielä kovemmat.
- Peliminuuttien puute
- Näyttöpaikkojen puuttuminen
- Paineet ympäristöltä
Mutta kun oma nimi jää listojen ulkopuolelle kerta toisensa jälkeen, se jättää jäljen. Ja Iqbalin tapauksessa, se sai hänet valitsemaan toisen tien.
Jos hän pystyy pitämään itsensä kunnossa ja löytämään pelirytminsä Utrechtissa – tai missä hyvänsä tulevaisuudessa – hänessä voi vielä olla potentiaalia johonkin paljon suurempaan. Tähän asti tie on ollut kivikkoinen, mutta matka on vasta alussa.
Ehkä jonain päivänä voimme katsoa taaksepäin ja sanoa: tässä oli pelaaja, joka ei antanut vaikean alun määritellä itseään.
🎙️ ”Tuntui kuin olisin vain numero.” – Zidane Iqbal
💬 Miltä sinusta tuntuisi, jos sinua ei koskaan päästettäisi näyttämään, mihin pystyt? Kommentoi alle.
