Helmarien karvas EM-pettymys – viime hetken takaisku murskasi unelman mutta ei toivoa
Istutaanpa alas ja puhutaan hetki siitä, mitä torstaina tapahtui. Suomen naisten jalkapallomaajoukkue, Helmarit, pelasi sydämensä pohjasta – ja oli hyvin, hyvin lähellä tehdä historiaa. Mutta sitten tuli yksi niistä hetkeistä, joita urheilussa pelätään ja muistellaan vielä vuosia myöhemmin.
Lisäajan viime hetkillä, kun jatkopaikka EM-kisojen pudotuspeleihin oli enää minuuttien päässä, Sveitsin Riola Xhemaili iski pallon verkkoon. Tasoitus 1–1. Unelma murskaantui juuri, kun se tuntui olevan kerrankin käsillä.
”Tiedän tästä, että tämä sattuu pitkään,” päävalmentaja Marko Saloranta sanoi avoimesti Palloliiton haastattelussa. ”Näen kaikista, että me oikeasti uskottiin siihen. Siksi se tuntuu niin pahalta.”
Usko oli todellista – ja syystä.
Helmarit olivat ottaneet kisojen avauspelissä upean voiton Islannista, 1–0 – Suomen ensimmäinen arvokisavoitto sitten vuoden 2009. Myös Norjaa vastaan pelattiin tasaisesti, ja ennen Sveitsi-ottelua jatkopaikka oli täysin omissa jaloissa. Ja kun Suomi siirtyi ottelussa johtoon, ajatus pudotuspeleistä ei ollut enää kaukainen haave, vaan hento, mutta käsin kosketeltava todellisuus.
Niin pieni marginaali. Niin kova isku.
Rohkeutta, riskejä ja rehellisyyttä
Saloranta ei kiertänyt vaikeita kysymyksiä – myönsi, että ottelun ratkaisuvaiheessa tehtiin taktisia valintoja, jotka eivät kantaneet loppuun asti. Suomi otti johtoasemassa selkeämmin puolustuslinjalle, pyrki pitämään voiton kasassa. Ja alkuun se jopa toimi.
”Teimme isoja riskejä ennen maalia ja sen jälkeen puolustimme. Hetkellisesti se toimi, mutta aggressiivisuus katosi liian aikaisin,” hän selitti.
Jälkiviisaus on armoton laji, etenkin jalkapallossa. Olisiko pitänyt jatkaa hyökkäämistä? Olisiko pitänyt tehdä vaihdot toisin? Näitä kysymyksiä tullaan varmasti pyörittelemään vielä pitkään, mutta helppoa vastausta ei ole.
Peli päättyi, mutta ei tarina
Vaikka tulos kirpaisee, matkalta löytyy paljon valoa, ja vielä enemmän toivoa. Helmarit pelasivat kolme tasaista ottelua kovassa lohkossa – keräsivät neljä pistettä, ja monessa muussa tilanteessa sillä olisi menty jatkoon. Historiaa ei kirjoitettu nyt, mutta kivijalka on valettu.
Iso voitto voidaan nähdä myös nurmikon ulkopuolella. Helmarit onnistuivat jälleen kerran hurmaamaan kansan. Katsomot täyttyivät – niin televisiossa kuin stadionilla. Tunnelma, kannustus ja yhteys joukkueeseen on vahvempi kuin pitkään aikaan. Tästä pitää pitää kiinni.
Moni nuori pelaaja sai arvokasta kokemusta, jota ei mitata tulostauluilla. Joukkue uudistuu koko ajan, ja se on hyvä niin. Nyt rakennetaan seuraavaa vaihetta – kohti MM-karsintoja.
”Eivät monet uskoneet meihin. Mutta tämä joukkue uskoi. Olen heistä ylpeä,” Saloranta sanoi, ja siinä hänen äänensävynsäkin kertoi enemmän kuin tuhat loppuvihellystä.
Kolme oppia Helsingin kahvilapöydässä
- Yksi maali voi muuttaa kaiken. Helmarit olivat niin lähellä, että pettymys tuntuu vielä ensi viikollakin.
- Tuloksen takana oli tarina – täynnä rohkeutta, yritystä ja sydäntä. Tämä ei ollut mikään pannukakku.
- Fanien tuki rakentaa tulevaisuutta. Yhteys ei kadonnut tappiolla – se vain voimistui.
Nyt on aika tehdä se, mitä suomalaiset tekevät hyvin: nousta takaisin jaloilleen, katsoa eteenpäin. Helmareilla on jotain, minkä varaan voi aidosti uskoa: sielu, sydän – ja suunnitelma.
Ja jos joku vielä kysyy, miltä tämä kaikki tuntuu? Se tuntuu siltä, kuin olisi ollut mukana jossain tärkeässä. Jossain, missä unelmat joko elävät tai luhistuvat – mutta missä ne todella merkitsevät.
👉 Mitä mieltä sinä olit Helmareiden EM-pelistä? Tuntuiko se karvaalta sattumalta vai oliko kyse jäytävästä virheestä? Jaa ajatuksesi – puhutaan siitä yhdessä. ❤️⚽🇫🇮
