Joey Jonesin tarina – Walesilaislegenda joka voitti fanien sydämet Liverpoolissa ja Wrexhamissa
Joey Jones ei ollut mikään tähti perinteisessä mielessä. Hän ei paukuttanut maaleja tai juhlinut maailmaa kiertävissä otsikoissa. Mutta kysy keneltä tahansa, joka eli Liverpoolin 1970-luvun kultavuosia—he tietävät heti, kuka Joey Jones oli. Vaihtoehtoja ei ole, hän oli yksi heistä. Ja nyt, valitettavasti, yksi heistä on poissa.
Walesilainen puolustajalegenda Jones menehtyi alkukesästä 70 vuoden iässä. Suru-uutinen vahvistettiin tiistaina, ja sen kertoi hänen entinen maajoukkuekollegansa Mickey Thomas. Monille tämä oli hetki, joka pysäytti. Sillä vaikka kentällä mies oli raju kuin rock-konsertti, kentän ulkopuolella hän oli yhtä lämmin kuin Walesin maalaiskylän ilta-aurinko. Mies, joka todella halusi kuulua fanien joukkoon – ja kuului.
Wrexhamista Anfieldille – Sitkeydellä Euroopan huipulle
Jonesin tarina ei ala glamourista. Se alkaa Pohjois-Walesin hiljaiselta stadionilta, Wrexham AFC:ltä. Siellä nuori Joey teki itsestään tunnetun – ei siksi, että hän olisi ollut kentän taitavin, vaan koska hän oli se, joka ei koskaan luovuttanut. Puolustaja henkeen ja vereen.
Liverpool tarttui tilaisuuteen vuonna 1975 ja toi hänet Anfieldille. Siitä alkoi kolme vuotta kestänyt ajanjakso, joka on painettu kultakirjaimin seuran historiaan – ja Jonesin sydämeen.
- 100 ottelua Liverpoolissa
- Englannin mestaruus kaudella 1976–77
- Euroopan cupin voitot 1977 ja 1978
Mutta ehkä kaikkein vahvimmin fanit muistavat hänet intohimosta. Puolustaminen ei ollut hänelle pelkkä tehtävä – se oli tapa elää. Kentällä hän taisteli jokaisesta pallosta aivan kuin se olisi ollut hänen viimeisensä.
Hetki Roomassa – ja banderolli, josta tuli legendaa
Jos pitäisi valita yksi hetki, joka kuvasi Joey Jonesin suhdetta Liverpoolin faneihin, löytyy se vuoden 1977 Euroopan cupin finaalista Roomasta.
”Joey ate the frogs legs, made the Swiss roll, now he’s munching Gladbach.”
Tämä huikea sanaleikki viittasi Liverpoolin kaatamiin eurooppalaisiin vastustajiin:
- Ranskalainen Saint-Étienne
- Sveitsiläinen FC Zürich
- Finaalivastustaja Borussia Mönchengladbach
Banderollista tuli heti legenda – ja sen kohteesta vieläkin suurempi. Se symboloi sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota Jonesin ja fanien välille oli syntynyt.
Paluu kotiin ja sydän Wrexhamissa
Liverpool oli suuri pala hänen uraansa, mutta Wrexham oli aina koti. Sinne Jones palasi pelaajauransa lopussa, ja siellä hän myös päätti ammattilaispolkunsa vuonna 1992. Wrexham kutsui häntä myöhemmin seuralegendaksi – eikä suotta.
Myöhemmin hän teki pitkän uran juniorivalmennuksessa Wrexhamissa, jakoi intoaan ja opetti nuoremmalle sukupolvelle, mitä jalkapallo todella merkitsee:
- Yhteisöllisyys
- Työmoraali
- Uhrautuminen
Fani, kentällä ja sen ulkopuolella
Jones oli se harvinainen pelaaja, joka ei koskaan unohtanut, mistä tuli. Fanit rakastivat häntä, sillä hän oli kuin he – vain punaisessa pelipaidassa. Kun Liverpool FC järjesti vuonna 2006 äänestyksen kaikkien aikojen suosikkipelaajista, Joey sijoittui 63. sijalle.
Ei Ronaldon jalkoja, ei Gerrardin syöttötaitoa – mutta asennetta, joka iski suoraan sydämeen.
Fanien silmissä tärkeämpää kuin tähdet oli tunne, että kentällä pelaa yksi heidän omistaan. Joey Jones oli juuri se pelaaja.
Jalkapalloyhteisön jäähyväiset
Joey Jonesin kuolema on herättänyt reaktioita kautta Britannian jalkapalloyhteisön. Wrexhamin ja Liverpoolin fanit ovat jakaneet tarinoita, muistoja ja valokuvia, jotka kertovat yhdestä ja samasta asiasta: tämä mies ei ollut vain pelaaja – hän oli osa meidän tarinaamme.
Jopa ne, jotka eivät koskaan nähneet häntä pelaamassa, tietävät hänen nimensä. Se kertoo kaiken oleellisen.
Viimeiset sanat – ja perintö, joka ei katoa
Joey Jones eli jalkapalloa, ei pelkästään kentällä vaan koko olemuksellaan. Walesin maajoukkueessa hän pelasi 72 ottelua – ilman maaleja, mutta kenties enemmän sydämellä kuin yksikään joukkuekaveri.
Mikä teki hänestä niin erityisen? Ehkä se, ettei hän koskaan ottanut itseään liian vakavasti. Hän tiesi, kenelle pelasi – faneille. Ja se näkyi jokaisessa liu’ussa, katseessa ja hikipisarassa. Hän ei ollut maailman paras, mutta harva oli tärkeämpi.
Lepää rauhassa, Joey. Anfieldin lauluista Racecourse Groundin muistoihin – sinua ei unohdeta.
