FC Interin unohtumaton paluu huipulle neljän maalin iltajuhlassa Kupittaalla

Turussa ilmassa oli sähköä. Ei ukkosta, ei sadetta – vaan jotakin muuta. Verkkaisesti vaeltava aurinko pilkisti pilvien raosta aivan kuin sekin halusi nähdä, mitä Kupittaan stadionilla pian tapahtuisi. Sinne oli kokoontunut yleisö, joka ei ollut tullut katsomaan tavallista peliä. He tulivat todistamaan paluuta. FC Interin paluuta sinne, minne se uskoi kuuluvansa – Veikkausliigan kärkipaikalle.

Ja paluu… No, se ei ollut mikään vähäeleinen juttu. Se oli täysimittainen julistus. FC Inter marssi sunnuntai-iltana SJK:n yli luvuin 4–1 eivätkä numerotkaan kerro koko tarinaa. Se ei ollut pelkästään dominointia. Se oli kuin jalkapallon runo, säkeistö säkeistöltä, joka paisui kohti huipennustaan. Tuo 27. heinäkuuta 2025 jää monien mieleen: ei siksi, että se oli ottelu – vaan siksi, että se kirjoitti uuden luvun Interin tarinaan.

Välitön kipinä syttyi

Peli ei ehtinyt kunnolla edes potkaista käyntiin, kun Dimitri Legbo – karismaattinen hyökkääjä, jonka peli on kuin tuli kuivassa havumetsässä – nappasi pallon, kirmasi kohti maalia ja iski sen sisään. Vain 35 sekuntia oli pelattu. Jos joku vielä kaapissa kaiveli istumapaikkaansa, he kuulivat sen kyllä: nyt alkaa tapahtua.

Siitä eteenpäin peli eteni kuin hyvin käsikirjoitettu elokuva:

• Jean Botué lisäsi johdon 27. minuutilla täydellisellä vedolla
• Axel Kouamé iski kolmannen juuri ennen taukoa
• FC Interin peli muistutti runollista virtausta kentällä

Tauolle siirryttiin Interin johtaessa 3–0.

SJK:n hetken pilkahdus

SJK ei kuitenkaan täysin katkennut. Kasper Paananen, joukkueen nuori ja nälkäinen hyökkääjälupaus, toi valonpilkahduksen juuri ennen taukoa kaventamalla tilanteeksi 3–1. Hetken näytti, että peli voisi vielä kääntyä. Mutta FC Inter ei tänään tullut jakamaan pisteitä – se tuli ottamaan ne.

Lopullinen julistus

Toisella puoliajalla Inter otti kentän haltuunsa kuin hallitsija, joka oli palannut valtaistuimelleen. Pallo virtasi heidän jaloissaan, liikkeet olivat päättäväisiä mutta elegantteja. Lopullisen niitin iski Jasse Tuominen – kokenut ja rutinoitunut pelaaja, jonka kliininen sijoitus maaliin sinetöi kaiken.

Lopputulos:

• FC Inter 4
• SJK 1

Tällä voitolla Inter siirtyi kahden pisteen johtoon sarjakärjessä Ilvekseen nähden. Marginaali ei ole suuri, mutta tämän kaltaisella esityksellä se tuntuu valtavalta.

Yhtenäisyys takana – tulokset edessä

17 peliä ilman tappiota. Se ei ole sattumaa. Inter pelaa sillä kurinalaisuudella ja yhtenäisyydellä, jonka päävalmentaja Vesa Vasara on tiimeihinsä istuttanut. Tilastot puhuvat puolestaan:

• 36 tehtyä maalia
• 13 päästettyä

Jokainen Interin pelaaja näyttää tietävän roolinsa. Jokainen siirto, pelin käännös ja syöttö ovat kuin osa suurempaa palapeliä. Tässä joukkueessa ei loisteta yksin – vaan yhteisen liekin kautta.

SJK:lla edessä peiliin katsominen

SJK puolestaan näytti hauraalta. Heillä on potentiaalia – nuoria kykyjä kuten Paananen ja Erkkilä – mutta pelillisesti he ovat hajallaan. Peli muistutti laivaa keskellä myrskyä, jonka kompassi on kadonnut. Valmentaja Jani Honkavaara tietää, että kurssia on korjattava – ja pian.

Ilta, joka jää mieleen

Lopulta tämä ilta ei ollut vain sarjapisteitä varten. Tämä oli ilta, joka muistutti jalkapallon ydinsyystä: tunne. Yleisölle tarjottiin koko tunneskaala – jännitystä, iloa, epätoivoa ja voiton huumaa.

Ja kun ottelu päättyi, aurinko laski aivan oikein ajoitettuna, kultainen säde valaisten kentän ja varsinkin Dimitri Legbon, joka poistui kuin sankari. Koko Kupittaa pysähtyi hetkeksi. Se oli hetki, jossa historia huokaisi.

Tänä iltana nimi kirjoitettiin takaisin huipulle:

• FC Inter. He pelasivat yhteen.
• He taistelivat.
• He voittivat – isosti.

Eikä se ollut vain ottelu. Se oli ilta, jota ei unohdeta.