Petri Vuorinen ja HJKn vallankumous – miten tiede ja tunne rakentavat suomalaisen futiksen tulevaisuutta

Petri Vuorinen ja HJKn vallankumous – miten tiede ja tunne rakentavat suomalaisen futiksen tulevaisuutta

Tuulet puhaltavat voimakkaina Eiran rannikolla. Meri on levoton, ja ajatukset harhailevat kohti menneitä hetkiä – kuin Giresse keväällä 1984. Kauneus löytyy liikkeestä, ei pysähdyksestä. Töölössä, HJK:n kotikentän kulmilla, vallitsee hiljainen jännitys. Kaikki odottaa kuin teatteri juuri ennen esiripun nousua.

Ja juuri siellä, kulissien takana, seisoo HJK:n urheilujohtaja Petri Vuorinen – mies, jonka nimi ei välttämättä loista otsikoissa mutta jonka vaikutus ulottuu syvälle seuran ytimeen. Hän on järjestelmän arkkitehti, mies liikkeen ja logiikan takana.

Vuorinen ei ole mikään uusin kasvo suomalaisessa futiksessa. Ei se tyyppi, joka ensimmäisenä nostaa pokaalia tai johdattaa fanilaumaa huutoon. Hän on enemmän hiljainen voima – se, joka ei pidä meteliä itsestään, mutta jonka toiminta tuntuu askel askeleelta syvemmällä kentän rajojen sisä- ja ulkopuolella.

Ajattelua ja analytiikkaa

Kun hän aloitti HJK:ssa syksyllä 2024, vastaanotto ei ollut riehakas – se oli kiinnostunut. Nyt, muutamaa kuukautta myöhemmin, hänen työnsä jälki alkaa näkyä. Ja se jälki on harkittua, tarkkaa – ei suurieleistä, vaan huolella rakennettua.

”Tässä työssä pitää katsoa sekä eteenpäin että jalkoihin”, Vuorinen pohtii HJK:n kotistadionilla, pressinurkkauksessa, jossa ei pelkästään vastata kysymyksiin, vaan jossa rakennetaan HJK:n tulevaisuutta.

Pelkästään tuloslistat tai siirtohuhut eivät kiinnosta tätä miestä. Hän puhuu kokonaiskuvasta – siitä, miten nykyään tieto ja tunne tekevät yhteistyötä, eivät käy sotaa. Kuinka data ja intuitio voivat kulkea käsi kädessä pelaajavalinnoissa.

”Vuonna 2008 meillä oli videoklippi Jamaikasta – vain parikymmentä sekuntia – ja sen varassa piti tehdä päätös Steven Morrisseyn kohtalosta. Nyt voimme syöttää kymmeniä attribuutteja järjestelmään ja saada esiin pelaajia, jotka osuvat profiiliin täydellisesti. Mutta… mikään data ei vielä kerro, kestääkö pelaaja henkisesti ne viimeiset viisi minuuttia.”

Se on Vuorisen filosofia tiivistettynä: teknisesti pätevät pelaajat eivät riitä, HJK etsii ihmisiä, ei koneita. Pelaajia, joilla on sielua ja selkärankaa – niitä, jotka pitävät Klubin paidan päällään kuin se olisi osa heidän persoonaansa, ei pelkkä työvaate.

Johtaminen yhteistyön kautta

Päätöksiä Vuorinen ei tee yksin. Kolmikko – hän, päävalmentaja Miika Nuutinen ja toimitusjohtaja Aki Riihilahti – muodostaa HJK:n ytimen:

  • Miika Nuutinen määrittää pelillisen suunnan
  • Petri Vuorinen etsii pelaajavaihtoehdot
  • Aki Riihilahti vastaa taloudellisesta ja strategisesta isosta kuvasta

”Se on kuin kompassi: yksi näyttää pohjoisen, toinen kirkastaa polun, ja kolmas kantaa repun,” Vuorinen kuvailee. Tässä synny tetään tasapaino – ei valta-asema. Se ei ole egojen kilpailua, vaan yhteinen matka.

Pelaajahahmojen arvo

”Haluan pitää Hostikan, Michelsin, Ringin ja Pukin kaltaiset pelaajat meidän kanssa. He eivät ole vain yksiköitä. He ovat osa tarinaa. Mutta pelaajat lähtevät – ja sen kanssa meidän on elettävä. Meidän pitää varmistaa, että seura jatkaa kulkuaan, ei jää paikoilleen,” Vuorinen sanoo hiljaisella varmuudella.

Ei syrjäinen etappi

Monelle kansainväliselle pelaajalle Helsinki voi tulla yllätyksenä. Mutta Vuorinen tietää, että kun he näkevät Bolt Arenan ja sen fasiliteetit, he huomavat pian: täällä rakennetaan oikeasti jotain. Esimerkkinä toimii lainapelaaja Besuijen – todiste siitä, ettei HJK ole pelkkä pysähdyspaikka uralla, vaan mahdollinen ponnahduslauta.

Strategiaa tulosten sijaan

Vuorinen ei keskity vain seuraavan viikon otteluun. Hän puhuu strategiasta, jolla rakennetaan seuran henkeä. Ei sarjataulukkonäytelmää – vaan perintöä. Sellainen kulttuuri ei synny hetkessä. Se vaatii aikaa, toistoja, kurinalaisuutta.

Fyysisyys ja kilpailu

Yksi uusi painopiste on fyysisyyden tuominen takaisin keskiöön. HJK etsii nyt pelaajia, jotka hallitsevat ilmatilaa, ovat vahvoja ja kykenevät yksinkertaisilla ratkaisuilla ratkomaan pelejä. Kuten esimerkiksi Cheikh Sidibé, jonka tarina on vasta alussa.

”Pelipaikan saa vain ansaitsemalla sen. Kukaan ei pääse kentälle vain taustansa takia. Täällä pitää lunastaa paikka jokaisessa harjoituksessa.”

Kohti Eurooppaa

Tuleva kohtaaminen Konferenssiliigassa armenialaista Arda FC:tä vastaan ei ole vain peli – se on näyttämö mahdollisuudelle. Näyttää, että suomalainen jalkapallo voi ottaa askelia eteenpäin myös kansainvälisesti – ei vain seurata muiden jälkiä, vaan luoda omiaan.

Kestävä jälki

Petri Vuorinen ei ole karismaattinen ääniykkönen. Hän ei sytytä kansaa puheilla – mutta juuri siksi hänen työnsä on kestävää. Hän piirtää perustuksia, ei valmiita voittoja.

”Unelma tietenkin on voittaa. Mutta vieläkin suurempi unelma on rakentaa jotain, mikä pitää pintansa kaikissa tuulissa.”

Ja juuri sellainen mies Vuorinen on. Tietokoneen ääressä, analysointia, tarkkuutta, tunne mukana jokaisessa valinnassa. Hänen työnsä ei näy fanikatsomosta – mutta se kantaa pitkälle stadionin ulkopuolelle.

Ehkä juuri siksi tämä tarina ei kerro vain jalkapallosta. Tämä kertoo ihmisistä – niistä, jotka rakentavat tulevaisuutta yksi harkittu teko kerrallaan.