Lucas Paquetá vapautettiin syytteistä mutta varjo jäi – tarina toivosta ja epäluulosta kentällä

Se oli yksi niistä epämääräisen painostavista iltapäivistä, kun ilma seisoo, ja ihmiset vaistoavat, että jokin on muuttumassa – vaikkei vielä tiedä, miten pahasti. Aurinko oli painunut pilveen Etelä-Lontoossa, West Hamin harjoituskeskuksessa vallitsi hiiskumaton hiljaisuus, ja Lucas Paquetá oli juuri noussut uutisiin syystä, joka ei liittynyt maaleihin tai maagiseen käännökseen keskikentällä, vaan johonkin paljon synkempään.

Sinä elokuun päivänä Englannin jalkapalloliitto (FA) käynnisti tutkinnan. Epäiltiin, että brassitähti Paquetá olisi ollut osallisena ottelumanipulaatioon – vedonlyöntikikkailuun, jossa oikeudenmukaisuuden säännöt heitetään ikkunasta ulos, ja pelin henki myydään eniten tarjoavalle.

Nyt, yli vuoden jälkeen, odotus on ohi. FA on lopettanut tutkintansa: Paquetá on vapaa. Häntä vastaan nostetut neljä vakavaa syytettä on hylätty. Ei pelikieltoa. Ei rangaistusta. Mutta kuten tällaisissa tarinoissa usein käy, voitto ei tule ilman varjoa.

Samba, jolla oli varjopuolensa

Lucas Tolentino Coelho de Lima – lempinimeltään Paquetá – ei ole vain jalkapalloilija. Hän on tarina. Poika Rio de Janeiron edustalla sijaitsevalta Ilha de Paquetán pikkusaarelta, joka tanssi pallon kanssa ennen kuin hän oppi kunnolla kävelemään. Hänen pelityylinsä ei ole tarkalleen eurooppalaista järjestelmällisyyttä; se on kuin samba kentällä – rytmikäs, luova, elävä. Hän ei syötä palloa, hän soittaa siihen melodiaa.

West Hamissa hänet otettiin vastaan avoimin sylin. Lukuisat fanit näkivät hänen pelissään ripauksen brasilialaista taikaa, jota Englannin kentillä harvoin näkee. Mutta sitten tuli se varoitus Aston Villaa vastaan, toukokuussa 2023. 70. minuutti, rike John McGinniä vastaan, ja keltainen kortti nousi ilmaan.

Yleensä tällainen kohtaus vilahtaa otteluraportin alareunaan ja unohtuu. Mutta nyt se oli jotain muuta. Juuri tämä varoitus oli yksi niistä hetkistä, joita tutkinta piti keskiössä. Vedonlyöntiaktiviteettia Brasiliassa – erikoisia summia, erikoisissa kohteissa. Oliko kortti tahallinen? Oliko se osa suurempaa suunnitelmaa?

FA:n selvitykset ulottuivat neljään otteluun. Vihjeitä, epäilyjä, pientä savua – mutta ei tulta. Ei riittäviä todisteita. Syytteet kaatuivat yksi kerrallaan.

Vapaus meni jakoon – mutta niin meni mainekin

Vaikka Paquetá selvisi syytteistä, hän ei päässyt täysin puhtain paperein. FA moitti häntä yhteistyön puutteesta tutkinnan aikana. Ei sanktioita – vielä – mutta merkintä jäi. Sitä ei oteta pois, eikä se unohdu.

Nuori mies itse on ollut johdonmukainen: hän on kiistänyt kaiken alusta asti. Ja nyt viranomaiset näyttävät vihdoin uskovan häntä. Mutta mitä tapahtuu, kun maailma on jo katsellut sinua epäluulon läpi?

• Kun kasvokuvasi yhdistetään hakusanoihin ”ottelumanipulaatio”?
• Kun jokainen seuraava keltainen korttisi saa ihmiset nostamaan kulmiaan?

Viime kaudella hän pelasi 33 ottelussa ja teki neljä maalia. Ei ehkä uransa kovin saldo, mutta kentällä hän oli edelleen se sama pelaaja – sulava, rohkea, visionääri. Ulkopuolella elämä oli kuin harmaa verho, joka estää valoa pääsemästä sisään.

Tämä tarina ei päättynyt tuomioon – mutta arpi jäi

Jalkapallo rakastaa tarinoita. Ja tämä koko episodi ei ollut vain tutkinta, vaan tragedian ja toivon sekoitus. Se oli kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun lajin rehellisyyttä epäillään, mutta todisteet eivät riitä – kun jalkapalloilijan elämä joutuu suurennuslasin alle tavalla, josta ei pääse hetkessä irti.

Lucas Paquetá tekee nyt paluun kuin haavoittunut sankari, joka on kulkenut pitkän ja kivisen tien takaisin valokeilaan. Eikä hänen paluunsa ole pelkästään urheilullista; se on henkistä. Joka kerta, kun hän astuu kentälle, hän kantaa mukanaan pelin lisäksi myös omaa menneisyyttään, omaa selitystään.

Kenttä ei unohda – mutta se antaa mahdollisuuden

Epäilys on kuin tiivis sumu: se ei estä etenemistä, mutta se vaikeuttaa näkyvyyttä. Ja juuri sen läpi Paquetán pitää nyt pelata – luoda uudelleen oma tarinansa. Ei vain maalien tai syöttöjen muodossa, vaan siinä, miten hän liikkuu kentällä, miten hän kohtaa median, miten hän kantaa itseään.

On mahdotonta sanoa, palaako hän täysin ennalleen. Mutta kenties ei tarvitsekaan. Ehkä uusi Paquetá ei ole puhtaampi, mutta rehellisempi; ehkä hieman säröiseltäkin kuulostava samba voi silti koskettaa syvältä.

Ja kun pilli seuraavassa pelissä soi ja pallo pyörähtää liikkeelle, ehkä katsojat unohtavat hetkeksi skandaalit ja spekulaatiot. Ehkä he vain katsovat, kun mies Ilha de Paquetálta ottaa pallon haltuun, katsoo ylös – ja tanssii.

Siinä hetkessä on aina pieni mahdollisuus toivolle.