Gnistanin uusi alku Anicet Ouran ja Benjamin Dahlströmin siirroilla – toivoa ja draamaa Ogelissa

Gnistanin uusi alku Anicet Ouran ja Benjamin Dahlströmin siirroilla – toivoa ja draamaa Ogelissa

Elokuisen Helsingin ilta on hiljalleen laskeutumassa, ja kaupungin yllä roikkuu tuttu, melankolinen jännitys. Siellä, missä raitiovaunulinjat loppuvat ja vanhat puistot hengittävät suurkaupungin laidoilla, Oulunkylän kenttä valmistautuu vastaanottamaan uuden tarinan sankarin.

Tervetuloa, Anicet Oura.

Ja samalla, kun yksi pelaaja astuu kentälle uutena kasvona IF Gnistanin kauden keskelle, toinen pelaaja sulkee oven takanaan, ainakin toistaiseksi. 21-vuotias Benjamin Dahlström pakkaa pelivälineensä ja matkustaa lainalle Turun Palloseuraan – ehkä etsimään itseään uudelleen, ehkä uudistamaan unelmansa.

Tämä on tarina kahdesta siirrosta – mutta vielä enemmän se on tarina toivosta, suunnasta ja jalkapallosta sellaisena kuin se on kaikista kauneimmillaan: epävarmana, arvaamattomana ja täynnä inhimillistä tunnetta.

Anicet Oura – Tuntematon kulkija astuu valoon

Jos et ole kuullut Anicet Ouran nimeä aiemmin, et ole yksin. Suomalaisessa jalkapallopiireissä hänen nimensä ei ole vielä noussut tapetille – mutta ehkä juuri siksi hänen tarinansa kiinnostaa.

25-vuotias laitahyökkääjä saapuu Gnistaniin Qatarin kentiltä, missä hän oli viime kaudella mukana maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Hänessä on jotain myyttistä – pelaaja, joka on kiertänyt kenttiä Norsunluurannikon B-maajoukkueesta Afrikan paikallisiin mestaruuskisoihin, eikä ole vieläkään valmis luopumaan suuremmasta unelmasta.

Oura ei ole valmis sankari, mutta hänen saapumisessaan on antiikin tarinoiden tuntua. Pelaaja, joka kantaa mukanaan pölyn ja paahteen värittämän menneisyyden, saapuu nyt Oulunkylään aloittamaan jotakin uutta. Hän on vasen laituri – paikka, jossa furian ja finessekohtaa, jossa kentän reunalla syntyy usein se ratkaiseva välähdys.

Gnistan solmi Ouran kanssa sopimuksen loppukaudeksi. Mutta mukana on myös optio ensi vuodesta – kuin varovainen lupaus, joka jää ilmaan roikkumaan. Tämä on koeaika molemmille: pelaaja testaa maata, kaupunkia ja seuraa – ja seura miettii, onko tässä juuri se puuttuva palanen, joka voi sytyttää joukkueen uudelleen liekkiin.

Benjamin Dahlström – Nuori leijona etsii uutta reviiriä

Samaan aikaan toisaalla, Benjamin Dahlström nousee junaan ja jättää Ogelin taakseen – edes hetkeksi. Lainasopimus Turun Palloseuran kanssa antaa tälle 21-vuotiaalle keskikenttälupaukselle uuden mahdollisuuden.

Dahlström tuli Gnistaniin suurin odotuksin talvella, mutta kevät ei mennyt suunnitelmien mukaan.

  • Peliaikaa tuli vain yhdessä ottelussa
  • Vaihtopenkillä roikkuminen ei kasvattanut itseluottamusta
  • Laina TPS:ään antaa tilaisuuden nousuun

Nyt, TPS:n riveissä, missä tavoitteena on nousu takaisin Veikkausliigaan, Dahlström saa ehkä uuden roolin. Ei enää odottaja – vaan tekijä.

Turussa kaikki on taas mahdollista. Jo matka itsessään voi olla arvokas. Futiksessa, niin kuin elämässä, liike on joskus tärkeämpää kuin päämäärä. Ja toisinaan voittaja ei ole se, joka saapuu ensimmäisenä, vaan se, joka ei lakkaa etsimästä.

Gnistan etsii itseään – ja tätä kautta merkitystä

Sarjataulukossa Gnistan on nyt seitsemäs. Seitsemäntoista ottelun jälkeen kasassa on 20 pistettä – ei katastrofi, mutta ei myöskään paikka, jossa tunnelma olisi kepeä.

  1. Yhden pelin päässä on helpotus
  2. Kahden huonon tuloksen päässä on pelko

Siksi nämä liikkeet – Ouran saapuminen ja Dahlströmin lähtö – eivät ole pelkkiä pelaajasiirtoja. Ne ovat suunnan valintoja. Ne kertovat siitä, minne päin seura haluaa katsoa: panostaako se ulkopuolelta tulevaan kipinään vai kasvattaako se omaa talenttia? Yrittääkö se säästää liekkiä vai sytyttää isomman roihun?

Siinä missä Oura tuo mukanaan jännitystä ja mahdollisuutta uuteen dynamiikkaan, Dahlström lähtee toivossa, että saa paikan, jossa hänen liekkinsä saa happea.

Ogelin oma vai avoin maailma?

Gnistan tunnetaan tunnuslauseestaan #OgelinOma – se on ylistys paikallisuudelle, yhteisölle, kotikentälle ja sille ajatukselle, että tärkeintä on sydän paikallaan. Mutta mitä tapahtuu, kun yhteisön sisältä lähtee rakenteita rakentamassa ollut nuori pelaaja ja tilalle tulee kansainvälinen kiertolainen?

Ehkä juuri silloin löydämme vastauksen siihen, mikä seura todella on.

Sillä lopulta, jalkapallo ei ole vain taktinen laji tai taulukon viileä numeropeli. Se on tunnelmaa. Draamaa. Tarinoita – kuten tämä.

Yhteenveto

Yksi siirto ei muuta kaikkea, mutta se voi olla alku. IF Gnistan teki kaksi liikettä, jotka ovat kuin:

  • Hyvin harkittu shakkisiirto
  • Röyhkeä, intuitiivinen ratsunhyppy laudalla

Molemmilla voi voittaa – tai ainakin selvittää pelin seuraavaa vaihetta.

Ehkä tästä alkaa uusi vaihe Oulunkylässä. Tai ehkä tämä kaikki jää vain pieneksi kappaleeksi kauden aikana kirjoitettavassa kirjassa. Mutta aivan kuten kirjallisuudessa, myös futiksessa sivuhahmot ja alaviitteet voivat joskus olla ne, jotka jäävät mieleen pitkiksi ajoiksi.

Pidetään silmät auki ja sydän mukana. Sillä jalkapallo on parhaimmillaan silloin, kun et tiedä vielä, mihin tarina vie. Mutta tiedät, että sitä kannattaa seurata.

Ja juuri niin alkaa uusi luku Ogelin iltakentällä.