Kiernan DewsburyHall aloittaa uuden luvun Evertonissa toivon ja mahdollisuuden sateessa
Kun Stamford Bridgen iltatuuli heilutteli katsomon lippuja hiljaisena heinäkuun iltana, oli yhden tarinan kaari käymässä viimeisiään. Kiernan Dewsbury-Hall – nimi, johon Chelsea vielä vuosi sitten sijoitti toiveita ja puntia – oli vaipunut varjoihin. Siirto Leicesteristä Lontooseen, joka aluksi näytti täydelliseltä nousutarinalta, oli lopulta jäänyt vajaaksi lauseeksi.
Mutta vaikka kukaan ei enää varmaan jäänyt kaipaamaan ihmeitä West Londonissa, jossakin pohjoisessa, Merseyjoen rannoilla, tarinan toinen luku odotti hiljaa. Ja nyt se on tässä.
Dewsbury-Hallin uusi osoite on Everton. Ei pelkästään uusi seura, vaan uusi alku. Ja sadesäässä, joka tuntui kuin lavasteelta hyvässä elokuvassa, syntyi tarina lunastuksesta.
⭑ Lontoo ei koskaan ehtinyt odottaa ⭑
Kun Dewsbury-Hall lähti Leicesteristä Chelseaan kesällä 2024, se tuntui luonnolliselta hypyltä isoihin saappaisiin. Hän ei ollut vain lahjakas keskikenttäpelaaja – hän oli Leicesterin sydän, suunnannäyttäjä, kapellimestari, joka sai pallon liikkumaan ja kentän hengittämään.
Chelsea sai lupauksen – mutta jalkapallossa lupauksille ei aina anneta aikaa kasvaa. Hän sai vain kaksi starttia Valioliigassa. Kokonaisuudessaan kentälle pääsy jäi kolmetoista otteluun – aivan liian vähän, jotta pelaaja voisi juurtua, tai edes hengittää vapaasti.
Siinä missä Leicesterissä Dewsbury-Hall oli maestro, Lontoossa hän oli vain yksi sivuhahmo muiden joukossa, odottamassa vuoroaan, joka ei koskaan tullut. Se, mikä näytti ensi näkemältä oikealta siirrolta, paljastui olevan kaikkea muuta: väärä paikka, väärä hetki.
⭑ Goodison Park – paikka, jossa ihmisestä tehdään taas pelaaja ⭑
Mutta nyt miehellä on uusi tilaisuus. Ja vaikka Everton ei ehkä tarjoa samoja glamour-lupauksia kuin Chelsea, se tarjoaa jotain paljon aidompaa: mahdollisuuden tulla nähdyksi.
Goodison Park ei ole stadion, joka nojaa öljymiljooniin tai uusimpaan teknologiaan. Se elää historiasta, verestä ja hikisistä taisteluista. Se on paikka, jossa sekä katsojat että pelaajat tulevat todeksi. Ja näin sen näkee myös Sean Dyche – Evertonin manageri, mies joka tunnetaan kurinalaisuudesta, mutta myös siitä, että hän tunnistaa nälän silloin kun näkee sen.
”Tässä ei ollut kyse vain rahasta. Tämä oli kysymys siitä, keitä me olemme”, Dyche sanoi siirron varmistuttua.
Everton maksoi Dewsbury-Hallista 24 miljoonaa puntaa. Summa saattaa nousta jopa 30:een, jos kaikki menee nappiin. Mutta epäilijät voivat jättää laskimen pois:
- Tälle diilille ei merkitse ainoastaan hintalappu
- Vaan tarina ja toivo, jonka se tuo mukanaan
⭑ Mies, joka saapui kuiskaten ⭑
Moni jalkapalloilija käy läpi kolme erilaista vaihetta urallaan:
- Nuoruuden into
- Kokeilujen ja virheiden aika
- Kyvykkyyden ja kokemuksen yhdistyminen
Jollain tapaa tuntuu siltä, että Dewsbury-Hall astuu nyt juuri siihen kohtaan.
Hän ei enää ole se Leicesterin nuori kantava voima, eikä hän ole enää Chelsean pelin ulkopuolelle jäänyt kysymysmerkki. Nyt hän on mies, joka etsii jälleen paikkaansa – paikkaa, jossa hän voi antaa pelille itsensä niin kuin ennenkin, ehkä jopa paremmin.
Everton ei etsi supertähtiä. Se etsii pelaajia, jotka pelaavat sydämellä. Ja kun Dewsbury-Hall saa pallon jalkoihinsa ja tilaa luoda, on kenttä hänen runokirjansa. Hänen pelinsä on kuin sävel, kuin kaunis virtaava lause. Ja jos hän saa rytminsä takaisin, voi Evertonin keskikenttä olla juuri se koukku, jonka kautta koko seura löytää jälleen oman sävelensä.
⭑ Yksi poika, yksi numero selässä ⭑
Ensimmäisessä ottelussa Goodisonilla harva tuskin vielä laulaa hänen nimeään. Mutta jossain katsomon laitamilla seisoo ehkä pieni poika, joka osoittaa kentälle ja kysyy isältään: ”Tuo numero kahdeksan – kuka se on?”
Sellaista energiaa ei opita akatemioissa. Sitä sytyttää vain mahdollisuus.
Jalkapallo ei ole vain tapahtumia ja tuloksia. Se on tarinoita. Se on hetkiä, jolloin jalat piirtävät kirjaimet kentän pintaan ja yleisö lukee rivien välistä. Everton antaa Dewsbury-Hallille nyt uuden sivun – ja mies vaikuttaa valmiilta kirjoittamaan sen kokonaan itse.
Tervetuloa pohjoiseen, Kiernan.
Sade lankeaa. Mutta ehkä juuri silloin syntyy jotain, joka kestää.
