Saku Eriksson jahtaa uutta nousua Norjassa – paluu Huuhkajiin mielessä
Teksti: [Toimittajan nimi]
Kuvittele, että olet torjuja, valmis ponnistamaan joka pallon perään, mutta ainoa mitä saat, on penkkiä. Siinä tilanteessa istui suomalaisveskari Carljohan ”Saku” Eriksson vielä vähän aikaa sitten Norjan Sarpsborgissa. Nyt hän on saanut uuden mahdollisuuden – ja aikoo käyttää sen viimeistä piirtoa myöten.
”Se vaan tuntui oikealta. Luonteva mahdollisuus, johon oli pakko tarttua,” Eriksson sanoo leveästi hymyillen, kun puhe kääntyy viimeisimpään siirtoonsa Eliteserien-seura Sandefjordiin.
Sopimus kattaa loppukauden. Taustalla on Sarpsborgissa jäänyt vähäinen peliaika – ja Sandefjordin maalivahdin Elias Hadayan loukkaantuminen. Kun lava avautui, Eriksson oli valmis astumaan siihen rooliin, joka hänelle kuuluu: torjumaan kentän laidasta laitaan.
Ja kyllä, tässä on kyse paljon enemmästä kuin yhden joukkueen maaliverkoista.
”Hyvä startti – vaikka kolmella pisteellä ei juhlittu”
Eriksson sai debyyttinsä heti liittymisen jälkeen, kun Sandefjord kohtasi Vålerengan Norjan pääsarjassa. Takana kaksi treeniä joukkueen kanssa, mutta kentälle hänet heitettiin kuin kala kuiville – ja reippaasti ui mukana.
Peli päättyi 2–1-tappioon, mutta Erikssonin kasvot eivät kerro pelkästään tappiosta – tämä oli paluu pelaamiseen, ensimmäinen ottelu toukokuun jälkeen.
”Fiilis oli hyvä. Oli ihan mahtavaa päästä taas kentälle. Tulos oli tietysti pettymys, mutta henkilökohtaisesti askel oikeaan suuntaan.”
Maalivahdille pelirytmin hakeminen ei tapahdu jalkapallopelien katsomossa – sitä saa vain torjumalla, heittäytymällä, huutamalla käskyjä omille. Juuri siksi Norja tuli kuin tilauksesta.
Sandefjordin pelitapa – unelma modernille veskalle
Mikä saa kokeneen maalivahdin tuntemaan olonsa kotoisaksi joukkueessa heti kärkeen? Vastaus löytyy aina pelitavasta – ja valmennuksesta.
”Me pidämme palloa, haluamme kontrolloida peliä ja käyttää maalivahtia pelin avaamisessa. Se sopii minulle kuin hanska käteen,” Eriksson kertoo tyytyväisesti.
Sandefjordia luotsaa ruotsalainen Andreas Tegström, joka ei ollut Erikssonille täysin vieras nimi. Yhteistä historiaa löytyy Ruotsin kentiltä, joissa Eriksson vietti vuoden Jönköpingissä. Se auttaa ymmärrystä ja yhteispeliä – etenkin poskettoman tärkeälle roolille, kuten maalivahdille.
Pohjoismaista perspektiiviä – missä pelataan parasta futista?
Erikssonilla on jo kohtuullinen kartta Euroopan pohjoisista nurmista. On tullut pelattua Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, ja nyt Norjassa. Eikä mies epäröi verrata:
- Norja: ”Todella intensiivistä, paljon juoksua, vähemmän taktiikkaa.”
- Ruotsi: ”Taktiikka edellä. Vauhti ehkä hitaampi.”
- Tanska: ”Hyvä sekoitus molempia. Ehkä jopa paras kokonaisuus.”
Norja tuntuu Erikssonin mielestä olevan tavallaan kahden maailman välimalli – energinen mutta vielä hieman raakile pelillisesti. Maalivahdin näkökulmasta se tarkoittaa kuitenkin sitä, että tyhjiä hetkiä ei tule – kentällä saa olla kunnolla toiminnan ytimessä.
Maajoukkue lähinnä unelma, mutta ei utopiaa
Eriksson ei ole unohtanut Suomi-paitaa – eikä Suomi varmasti häntä.
Vuonna 2021 tuli A-maaotteludebu. Nollapeli Walesia vastaan. Ja bonuksena: pysäytetty rankkari Harry Wilsonilta. Tuoreempi kutsu tuli marraskuussa 2024, mutta peliminuutit jäivät haaveeksi.
”En ole juuri ollut yhteydessä nykyvalmentajiin. Kyllä tavoite on edelleen palata mukaan Huuhkajiin, mutta tällä hetkellä seuraan pelejä ehkä enemmän fanina kuin kilpailijana.”
Jacob Friisin vetämä valmennusporukka ei ole soittanut, eikä maalivahtivalmentaja Jyri Nieminenkään ole koputellut puhelimen kautta. Mutta Eriksson ei ole katkera – hän on realisti. Hän tietää, että peliaika ja onnistumiset avaavat ovia paremmin kuin puhelinlinjat.
Paluu Veikkausliigaan? Ei vielä
Kun katse kääntyy Suomen kentille, Eriksson nousee hetkeksi ajatuksissaan menneisyyteen – niihin vuosiin HJK:ssa ja HIFK:ssa, jolloin kaikki oli vielä alkuvaiheessa.
”Vielä ei ole sen aika,” hän toteaa suoraan. ”Haluaisin vielä nähdä, mihin pystyn huipulla. Suomessa pelatut vuodet jäivät vähän torsoiksi – ei siinä mielessä, etteivätkö olisi olleet tärkeitä, vaan siksi, että haluan vielä enemmän.”
Käytännössä hän haluaa kirjoittaa uuden luvun uralleen ennen kuin alkaa miettiä kotimaahan palaamista. Vielä on bensaa tankissa – ja torjuntaa keuhkoissa.
Elämä nyt: mahdollisuus kasvaa, haasteet selätettävä
Sandefjordin sinivalkoisessa paidassa Erikssonilla on nyt edessään kenties ratkaisevin syksy moneen vuoteen. Joukkue keikkuu Eliteserienin ylemmässä keskikastissa, europaikka on ulottuvilla – ja Saku saa näyttää, että hän on yhä se sama uranälkäinen veskari, joka kerran torjui Huuhkajat voittoon Walesista.
Edessä ei ole pelkkiä syöttöjä ja torjuntoja – edessä on mahdollisuus. Ja Eriksson, jos kuka, aikoo ottaa siitä kaiken irti.
🧤 Kolme pointtia Sakun tarinasta:
- Peliajan puute Sarpsborgissa johti siirtoon Sandefjordiin – ja uudelle peliajan metsästykselle.
- Eriksson uskoo yhä paluuseen Suomen maajoukkueeseen, vaikka yhteyksiä ei juuri nyt ole.
- Kotimaan kentät kutsuvat ehkä joskus, mutta ei vielä – peak on yhä edessäpäin.
🗣 Mitä sinä uskot? Onko Saku Erikssonilla vielä potentiaalia nousta Huuhkajien tolppien väliin? Jatka keskustelua somessa tai kommentoi alle!
