Hugo Ekitike Liverpoolin uusi toivon kipinä ja taistelu paikasta Ranskan maajoukkueessa

Liverpoolin yllä roikkui musta, sateinen ilta. Anfieldin tiiliseinät tippuivat kosteutta, mutta sisällä kaikui nimi, joka ei jätä kotiyleisöä rauhaan: Hugo Ekitike.
Vasta 23-vuotias – mutta jo nyt hänestä puhutaan kuin jostakin, mitä ei pitäisi vielä hienostella liikaa sanoin: lahjakkuudesta, jonka askeleet voivat muuttaa suuntaa.

Kolme peliä. Kolme maalia. Kuulostaa tilastolta, jonka moni voisi kuitata sattumaksi. Todellisuudessa se on lupaus. Lupaus siitä, että Liverpoolin koleissa aamuissa voi sittenkin loistaa aurinko. Hetkellinen säihke? Ehkä. Mutta samalla tunne, että tämä voi kehittyä joksikin paljon isommaksi.

Ja kuitenkin – Didier Deschampsin lista syksyn karsintoihin ei tuntenut nimeä Hugo Ekitike. Kutsu jäi saamatta. Kuin suuri esirippu olisi vedetty kiinni juuri sillä hetkellä, kun yleisö odotti päähenkilöä lavalle.

Kun logiikka vie unelmilta ilmaa

Deschamps selitti median edessä: “En voi kasata joukkuetta täyteen hyökkääjiä.”
Yksinkertaista matematiikkaa. Paikat ovat rajalliset. Edellä Ekitiken tiellä seisovat nimet, jotka eivät kaipaa esittelyjä: Mbappé, Thuram, Dembélé – ja uutena nousijana Maghnes Akliouche. Jokainen pelipaikka on jo varattu.

Mutta urheilun kauneus piilee siinä, ettei se ole pelkkää matematiikkaa. Yleisön silmissä logiikka katoaa, kun nuori hyökkääjä tekee maaleja Englannin sateessa. Siinä hetkessä ei puhuta tasapainosta tai numeropelistä, vaan tarinasta, joka odottaa pääsyänsä etusivuille.

Liverpoolin kannattajat näkevät toisin

Anfield osaa rakastaa pelaajiaan palavasti, mutta aina ansaitusti. Kun Ekitike teki maalinsa Chelseaa vastaan, kohina ei ollut vain riemuhetki. Se oli syntymä. Uuden luvun ensimmäinen virke.

Ja juuri siksi Ranskan maajoukkueen julkistuksen hetki oli monelle kannattajalle turhauttava. He näkivät jo mielessään nuoren hyökkääjän sinisessä paidassa, mutta todellisuus pysyi armottomana. Kansainvälisen huipputason joukkueet eivät rakennu toiveesta vaan kilpailusta – ja kilpailu on usein raakaa.

Draaman välissä odottava mies

Tässä kohtaa moni nuori pelaaja painaisi pään alas. Mutta historia muistuttaa, että käännekohdat syntyvät juuri tällaisista hetkistä.

• Didier Drogba sai odottaa pitkään ennen nousuaan huipulle.
• Zlatan Ibrahimovićin arvostus hiottiin vuosien epäilyjen jälkeen.
• Lukemattomat nykyiset tähdet joutuivat aluksi todistamaan paikkansa uudelleen ja uudelleen.

Juuri siksi Ekitiken tarina ei näytä loppuvan tähän. Pikemminkin se saa uutta voimaa.

Sukupolven symboli?

Ekitike on enemmän kuin yksi nimi pitkällä listalla. Hän on osa sukupolvea, joka yrittää ponnistaa esiin kirkkaimpien tähtien varjosta. Jokainen Liverpoolissa syntyvä maali on samalla pieni kapina, ääneen lausumaton huuto: “Minä kuulun tänne.”

Kun mietitään Ranskan tilannetta, lahjakkuuden ylitarjonta on ongelma, jota moni toinen maa vain kadehtii. Mutta samalla se jättää nuoria nälkäisiä varjoon kerta toisensa jälkeen. Useimmiten heidän hetkensä kuitenkin lopulta koittaa.

Nälkä, jota ei voi hillitä

Niin palataan takaisin sateiseen Anfieldiin. Siellä Ekitike on jo löytänyt yhteyden kannattajiin. Hän on saanut todistuksen, että kuuluu kentälle. Ranskassa paikka odottaa vielä, mutta juuri tämä asetelma tekee hänestä vaarallisen – ja nälkäisen.

Pettymykset muuttuvat voimaksi. Syrjään jättäminen ei hävitä kipinää, vaan saa sen leimahtamaan kirkkaammin. Tänään Deschamps näkee kokoonpanossaan numerot ja logiikan. Mutta historian kulku voi vielä kirjoittaa tästä aivan toisen luvun.

Hugo Ekitiken tarina on vasta alussa. Osa siitä kirjoitetaan Englannin kentillä, osa ehkä vielä Ranskan sinisen paidan alla. Ja juuri tämä epävarmuus tekee siitä niin kiehtovan. Ehkä hänestä tulee pelkkä muistuma lupaavasta ajasta Liverpoolissa, ehkä hänestä kasvaa tähti, jonka ura kirjoitetaan paksuilla kirjaimilla koko jalkapallohistoriaan.

Mitä seuraavaksi?

Tarinassa on jo draaman kaari, mutta se on vasta luonnos. Seuraava askel määrittää paljon. Kysymys kuuluu: missä koetellaan ensimmäinen todellinen testi? Onko se seuraavassa huippuottelussa Valioliigassa vai kenties eurokentillä, kun vastassa on toinen suurten joukkojen jättiläinen?

Yhtä asiaa ei voi kiistää: Ekitike kantaa nälkää, jota ei voi hillitä. Ja juuri siksi hänen matkansa on sellainen, jonka parissa kannattaa viipyä – sykähdyksestä sykähdykseen, kohti tarinaa, joka voi kasvaa urheilulegendaksi.