Liverpoolin siirtosaaga Marc Guéhin ympärillä päättyi draamaan – miksi unelmasiirto kariutui viime metreillä

Lontoossa oli jo pimeä, kun siirtoikkunan viimeiset tunnit alkoivat muistuttaa enemmän teatteria kuin urheilua. Siellä, puhelinlinjojen ja sähköpostien viidakossa, jotkut kohtalot ratkesivat musteen kuivumiseen, toiset taas murenivat sekunneissa. Ja juuri kun näytti siltä, että Englannin maajoukkueen toppari Marc Guéhi olisi pukeutumassa Liverpoolin kirkkaanpunaiseen paitaan, koko näytelmä kääntyikin päälaelleen.

Liverpool jäi ilman miestä, josta fanit olivat jo ehtineet unelmoida.

Unelma, joka oli melkein kädessä

Guéhistä oli piirretty selkeä kuva: 40 miljoonan euron hankinta, joka vahvistaisi heti Poolin puolustusta uuden aikakauden kynnyksellä. Hän oli läpäissyt lääkärintarkastuksen, ja kaikki näytti valmiilta. Kannattajat maalasivat mielissään kuvia Guéhistä Anfieldin laulujen sävyttämänä – topparista, joka toisi turvaa ja johtajuutta.

Mutta sitten: hiljaisuus. Paperit jäivät allekirjoittamatta.

Kaikki riippui yhdestä nimestä

Lopulta draaman ytimessä oli se yksi ratkaiseva palanen – Crystal Palacen halu varmistaa korvaaja ennen kuin he päästäisivät tähtipakkinsa pois. Tuon korvaajan oli määrä olla Brightonin Igor Julio. Palacen suunnitelma oli selvä: ensin Julio sisään, sen jälkeen Guéhi ulos.

Mutta kun Julion siirto kariutui, koko korttitalo romahti. Palace ei uskaltanut jäädä ilman varasuunnitelmaa, ja viimeisten minuuttien aikana he vetivät jarrun käsille. Yhtäkkiä Liverpoolin pöydällä olleet paperit menettivät merkityksensä. Guéhi jäi Selhurst Parkille – kuin portista, joka ehti jo narahtaa mutta sulkeutui juuri hänen edessään.

Anfieldin pettyneet huudot

Anfieldin katsomo on kokenut suuria tarinoita – mestaruuksia, nousuja, lähes myyttisiä hetkiä. Tällä kertaa se koki kuitenkin toisenlaisen tunnelman: silmien edessä ollut unelma haihtui savuna ilmaan. Kannattajat, jotka jo mielessään näkivät Guéhin pysäyttämässä Cityn hyökkäyksiä ja taistelemassa Old Traffordilla, joutuivat palaamaan maan pinnalle.

Liverpoolin aiemmin täsmälliseksi kiitelty siirtostrategia törmäsi karuun todellisuuteen: joskus et ole oman kohtalosi herra, vaan toisen seuran päätös voi viedä kaiken.

Antiikin tragedia modernissa futiksessa

Guéhin tarina sopisi melkein antiikin näytelmien lavalle: sankari on jo kynnyksellä, mutta juuri ennen huipennusta kohtalo vetäytyy taustalle ja jättää hänet tyhjän päälle.

Liverpoolin osalta se oli muistutus siirtoikkunan armottomuudesta. Se voi antaa toivon kipinän – ja yhtä nopeasti sammuttaa sen.

Mitä seuraavaksi?

Nyt Liverpoolin on etsittävä uusia vaihtoehtoja, joko omista riveistään tai tulevissa siirtoikkunoissa. Guéhi puolestaan jatkaa Palacessa, mutta kysymys jää ilmaan: kuinka kauan? Kun unelma suuresta hypystä on ollut näin lähellä, harva pystyy enää tyytymään entiseen. Ehkä tammikuussa, ehkä ensi kesänä – mutta tämä tarina tuskin päättyi tähän.

Kun uutinen levisi

Heti, kun tieto siirron kaatumisesta tuli julki, reaktio oli välitön. Sosiaalinen media täyttyi pettymyksestä, epäuskosta ja sarkasmista.

• Liverpool-fanit pyörittelivät päätään: *“Taasko näin? Taas olimme niin lähellä.”*
• Crystal Palacen kannattajat puolestaan huokaisivat helpotuksesta – heidän puolustuksensa tukipilari pysyi riveissä.

Siksi me seuraamme tätä kaaosta

Jalkapallo ei ole vain urheilua – se on draamaa, täynnä toivoa, pettymystä ja käänteitä, jotka voisivat olla käsikirjoitettuja. Marc Guéhin siirtotarina Liverpooliin (tai pikemminkin ei-Liverpooliin) muistuttaa, miksi siirtoikkunan yöt ovat sekä rakastettuja että vihattuja.

Koskaan ei voi tietää, mihin avoimeen oveen pelaaja ehtii astua – tai milloin se paiskataan kiinni hänen edestään.

Sillä välin Liverpool ja Guéhi jatkavat polkuaan. Mutta tämä episodi jättää jäljen, ja sitä tullaan muistelemaan, kun seuraavat siirtomarkkinoiden kellot jälleen tikittävät.

Kirjoittanut:

Helena Saarikoski

Urheilutoimittaja, joka uskoo, että futis on maailman kallein, armottomin ja kaunein näyttämö

👉 Haluatko, että rakennan tälle “Helena Saarikoskelle” jatkoksi viikoittaisen kolumnisarjan, jossa hän avaa otteluita ja siirtosaagoja juuri näin tarinallisella ja suurieleisellä tyylillä?