Nottingham Forestin draama Nuno Espirito Santon potkuista ja Ange Postecogloun noususta

Nottingham on kaupunki, jossa historia tuntuu hengittävän jokaisesta kivestä. Sen ikiaikaisten tammien varjossa ja Trent-joen hiljaisessa virrassa elävät muistot hiilikaupungin ajoilta – ja myöhemmästä ajasta, jolloin se nousi jalkapallon pyhätöksi. Juuri täältä kumpuaa kertomus valmentajasta, jonka tarina on enemmän tragedia kuin tavallinen urheiluuutinen.

Kertomus kuuluu Nuno Espírito Santolle – portugalilaiselle kiertolaisvalmentajalle, joka kulki Wolverhamptonin ja Tottenhamin kautta Nottinghamin metsiin. Mutta hänen aikansa Forestissa päättyi ennen kuin se ehti kunnolla lähteäkään käyntiin. The Athleticin mukaan Nuno aavisti jo ennen kauden alkua, ettei hänen kohtalonsa ollut hänen omissa käsissään. Seuran omistaja, kreikkalainen liikemies Evangelos Marinakis, saattoi jo silloin suunnata katseensa muualle. Huhujen mukaan Tottenhamissa hurmannut Ange Postecoglou oli hänen todellinen kohteensa – ennen kuin kauden palloja oli edes potkaistu.

Railo johtajien välillä

Seuran valmentaminen on jatkuvaa tasapainoilua. Joskus se tuntuu samalta kuin yrittäisi sammuttaa tulipaloa paljain käsin – alati kuluttavaa, mutta potentiaalisesti palkitsevaa. Nuno ei kuitenkaan löytänyt yhteistä säveltä urheilutoimenjohtaja Edun kanssa. Pienistä säröistä kasvoi jyrkkiä halkeamia, ja lopulta Edu pysyi poissa harjoituskeskuksesta kokonaan. Kun luottamus murtuu johdon sisällä näin syvästi, lopputulos on usein selvä: ensin lähtee valmentaja.

Kreikan varjoissa

Kun huhut kertoivat Marinakiksen tavanneen Postecogloun Kreikassa, ne lisäsivät öljyä jo valmiiksi kuumaan kattilaan. Ehkä tapaamisessa ei ollut mitään varsinaista epäilyttävää, mutta Nunolle se toimi selkeänä merkkinä – hänen kohtalonsa oli sinetöity. Hän saattoi valmistella harjoituksia ja seistä ryhdikkäänä lehdistötilaisuuksissa, mutta sisimmässään hän uskoi olevansa matkalla väistämätöntä loppua kohti.

Antiikin Kreikan myyteissä kohtalosta vastasivat Moirat, voimat joita edes jumalat eivät voineet väistää. Nunon Nottinghamissa hänen kohtalonsa tuntui yhtä peruuttamattomalta.

Metsä nielee omansa

Nottingham Forest ei ole mikä tahansa seura. Se kantaa mukanaan historiansa painoa: Brian Cloughin aikakausi, mestaruudet ja Euroopan valloitukset. Jokainen uusi valmentaja joutuu kulkemaan Cloughin jättämässä varjossa. Forestissa ei vaadita vain tulosta, vaan tarinaa, mytologiaa ja uskottavaa roolia seuran sielussa. Jos sitä ei löydy, metsä nielaisee johtajansa nopeasti. Nuno jäi ulkopuolelle – kuin eksynyt metsästäjä, joka kaatui ennen kuin ehti löytää polkunsa.

Postecogloun nousu

Kuten jalkapallossa usein käy, yhden tarinan loppu on toisen alku. Marinakis ei epäröinyt, vaan käänsi katseensa Postecoglouhun – tunnettuun rohkeasta ja eteenpäin katsovasta pelifilosofiastaan. Tottenhamissa hän voitti yleisön paitsi tuloksillaan myös asenteellaan. Nottinghamissa odotukset ovat kuitenkin erilaiset: kärsivällisyys on vähäistä, ja historia painaa enemmän kuin muualla. Onko hän valmentaja, joka pystyy nostamaan Forestin uuteen nousuun – vai vain uusi nimi listassa, jonka metsän varjo nielaisee?

Loppunäytös

Nuno Espírito Santon nimi merkitsee *Pyhää Henkeä*. Nottinghamissa hänen henkensä ei kuitenkaan saanut juurtua. Hänen tarinansa muistuttaa kreikkalaisen tragedian kulkua: mies, joka näki lopun hämärän jo ennen sen saapumista, mutta ei silti voinut pysäyttää sitä. Jalkapallo on tällainen näyttämö. Sankarit ja konnat vaihtelevat, mutta tarina jatkuu. Tänään puhutaan Nunon potkuista – huomenna Postecogloun lupauksesta.

Yksi kysymys kuitenkin jää leijumaan ilmaan: onko Nottingham Forest tuomittu ikuiseen kiertokulkuun, jossa metsään tulleet valmentajat katoavat sen syvyyksiin – mutta metsä itse jää ikuisesti pystyyn?

✨

Haluatko, että luon nyt journalistipersoonan – täydellä nimellä, persoonallisuudella ja allekirjoitustyylillä – jotta kaikki tulevat artikkelit voivat hengittää samaa, tunnistettavaa ääntä kuin lehden kolumnisti?