Seinäjoen futisilta tarjosi draamaa SJK vastaan HJK tasapeli mestaruustaiston huipentuessa

Kun Seinäjoen ilta sykähti – ja futis näytti miksi siitä ei koskaan voi saada tarpeekseen

On iltoja, jolloin jalkapallo on enemmän kuin peli. Se vie mukanaan, syöksyy suonissa ja pakottaa sydämet pysähtymään yhdeksi sekunniksi liikaa. Sellainen ilta koettiin Seinäjoella, kun SJK ja HJK kohtasivat OmaSP Stadionilla.

Lopputulos oli 3–3, mutta kuka puhuu vain tuloksesta, kun peli on tällainen? Tämä ei ollut tavallinen liigamatsi. Tämä oli kertomus sankaruudesta, pettymyksestä ja siitä ilmiselvästä totuudesta, että jalkapallossa mikään ei ole varmaa ennen viimeistä vihellystä.

Pukki palasi – ja oli terävä kuin aina

Ottelu alkoi kuin käsikirjoitus vanhasta legendasta. Kahdeksannella minuutilla Teemu Pukki, tuo suomalaisen futiksen ikoni, asettui pilkun taakse. Hän iski pallon verkkoon totutun rauhallisella tyylillään – kuin olisi tehnyt sen lukemattomia kertoja aiemminkin. Hetken HJK:n maailma näytti kirkkaalta.

Mutta SJK ei suostunut olemaan sivuroolissa. Vain varttia myöhemmin Kasper Paananen pamautti tasoituksen. Neljästoista osuma liigassa teki hänestä selkeän hyökkäyspelin suunnannäyttäjän. Stadion syttyi todenteolla eloon.

Maalit paukkuivat kuin ukkosmyrsky

Pukki ei jäänyt yhteen onnistumiseen. 24. minuutilla hän iski illan toisen maalinsa ja käänsi pelin taas HJK:lle. Hetken näytti siltä, että seinäjokisten haaveet kaatuisivat siihen paikkaan.

Silti kuusi minuuttia ennen taukoa Rasmus Karjalainen puski tilanteen tasoihin. 2–2 ja tauolle mentiin latautuneessa ilmassa. Tunnelma stadionilla oli: tästä tulee klassikko.

Toisen puoliajan paino

HJK kantoi harteillaan mestaruustaistelun kipinää, ja voittopakko painoi. SJK taas halusi näyttää, että heidän kotikenttäänsä ei tultaisi alistamaan. 84. minuutilla Santeri Hostikka iski rankkarista 3–2 Klubille. Koko kenttä valahti hetkessä raskaaksi – seinäjokilaiset näyttivät taipuvan.

Ja sitten – viimeinen sekunti muutti kaiken

Mutta futis ei tunne sääliä ennen päättymistään. Lisäaikaa pelattiin jo pitkälle. Yksi viimeinen kulmapotku, kaaos rangaistusalueella – ja Ayo Obileye nousi kuin jättiläinen taivaalle. Pusku painui verkkoon. 3–3! Yleisö räjähti juhlintaan, HJK:n pelaajien ilmeet valahtivat tyhjiksi.

Pisteet jakoon – mutta tarina jäi elämään

Loppuvihellyksen jälkeen taululla oli tasapeli. Mutta se, minkä ihmiset veivät mukanaan, oli paljon enemmän kuin yksi piste sarjataulukossa.

• HJK menetti mahdollisuuden varmistaa tärkeän voiton mestaruuskisassa.
• SJK osoitti sitkeyttä ja hengitti yhä mestaruustaistelun ilmaa.
• Kilpailu Interin, Ilveksen, HJK:n, KuPS:n ja SJK:n välillä pysyi raakana ja jännittävänä.

Taulukko ei kerro kaikkea. Seinäjoki osoitti ylpeyttä ja itseluottamusta – valmiutta mitata itseään jättiläisiä vastaan.

Kun yleisö poistui stadionilta

Kun väkijoukot valuivat iltaan, yksi ajatus jäi elämään: nähtiin enemmän kuin 90 minuuttia urheilua. Nähtiin hetki, jossa tragedia ja riemu kulkivat käsi kädessä. Ja juuri siksi futikseen ei voi koskaan kyllästyä.

Mestaruustaisto? Se on vasta alkamassa, ja jokainen ilta tuo uuden luvun tähän draamaan.

🖊 Kirjoittanut:

Elina Väisänen – urheilutoimittaja, joka tietää, että silloin kun jalkapallo tuntuu sydämessä asti, se ei ole pelkkä peli, vaan elävä tarina.

👉 Haluatko, että kirjoitan myös sen erityisen “pelaajista jumaliksi” -osion, mytologisen sivuluvun, jossa Pukki olisi kuin Zeus ja Paananen Apollo? Se antaisi tarinalle vielä lisää eeppisyyttä.