Evertonin tasapelin ristiaallokko miksi David Moyes säästää Thierno Barryn ja mitä seuran tulevaisuus merkitsee Valioliigassa
Sunnuntai-iltapäivänä Liverpoolissa ilma kantoi sisällään enemmän kuin tavallisen ottelupäivän sähköä. Hill Dickinson Stadium, Evertonin kolkko mutta rakastettu betonikehto, sykki levottomuudesta. Katsomossa siniset huivit liehuivat ja laulut nousivat kuin aallot syysmerellä, mutta kentällä tunnelma oli ristiriitainen. Everton piti palloa ja rakensi tilanteita, mutta ratkaisevaa osumaa ei nähty. Aston Villaa vastaan irtosi vain tasapeli – ja se tuntui puolivalmiilta kertomukselta, jonka viimeinen kappale jäi puuttumaan.
Kun tulostaulu pysähtyi 1–1:een, katseet kääntyivät tuttuun hahmoon. David Moyes, mies jota Goodisonin (ja nyt Hill Dickinsonin) yleisö on jo vuosia seurannut tarkkaan, oli jälleen päätöstensä kanssa suurennuslasin alla. Moni odotti näkevänsä kentällä seuran tuoreen 27 miljoonan euron hankinnan, Thierno Barryn, mutta vastuuta sai edelleen Beto. Hän uurasti rohkeasti, mutta ratkaisut jäivät puolitiehen. Näin syntyi iltapäivän hiljainen ristiaallokko: fanien toive ja managerin harkinta törmäsivät toisiinsa ilman selkeää voittajaa.
Kaksi miestä, kaksi tarinaa
Ottelun terävimmät hetket syntyivät ensimmäisellä puoliajalla, kun Iliman Ndiaye riisti pallon ja pelasi Betolle avopaikan. Katsomo pidätti hengitystään – ja huokaisi, kun pallo karkasi yli. Evertonin fanit tunnistavat tämän tunteen liian hyvin. Ja samalla, vaihtopenkillä istui Barry. Uusi nimi, suuri investointi, uudet odotukset. Hän seurasi vierestä, kuinka kärjen rooli lankesi Betolle ja kritiikin paino kasvoi.
Moyes vastaa – vai väistää?
Ottelun jälkeen Moyes esiintyi lehdistölle rauhallisena. Kun kysyttiin, miksi Barryn debyytti viivästyy, vastaus oli yksiselitteinen: hän haluaa sopeuttaa nuoren hyökkääjän Valioliigan fyysiseen rytmiin hallitusti.
- Ei paniikkia.
- Ei pikaisia lupauksia.
- Vain kärsivällisyyden korostaminen.
Kysymys jäi kuitenkin ilmaan: onko tämä aidosti malttia – vai varovaista epäilyä?
Evertonin ikuinen rajatila
Everton on seura, joka elää vuodesta toiseen välitilassa: ei romahtamassa, muttei myöskään vakiintuneessa nousussa kohti Euroopan kenttiä. Jokainen ratkaisu tuntuu olevan latautunut symboliikalla. Sunnuntaina Moyes valitsi varovaisuuden, ikään kuin shakinpelaaja, joka siirtää nappulaansa miettiessään enemmän seuraavia kymmentä siirtoa kuin käsillä olevaa hetkeä.
Barry – lupauksen paino
Barry on enemmän kuin vain uusi pelaaja. Hän on faneille symboli. Vasta 21-vuotiaana ranskalainen kantaa harteillaan mielikutelmaa paremmasta huomisesta. Mutta Evertonissa odotus on aina kaksiteräinen miekka: liian aikaisin heitetty rooli voi katketa, liian pitkään pantattu hetki voi kuihtua.
Aika ei odota
Valioliigassa tahti on armoton. Jokainen ottelu ja jokainen piste on ratkaiseva. Fanit eivät elä huomisessa, he elävät hetkessä kun pallo osuu verkkoon. Se vaatii ratkaisuja nyt, ei kuukausien päästä. Moyesin haaste on tässä: kärsivällisyys vastaan nykyhetken vaatimus.
Matka jatkuu
Tasapelin jälkeen valot sammuivat ja kannattajat valuivat ulos. Tunnelma oli yhtä aikaa turhautunut ja toiveikas. Evertonin tarinassa tämä ei ole uutta – seura elää jatkuvasti epävarmuuden ja toivon välissä. Moyes pelaa pitkää peliä, mutta pitkä peli on vaarassa unohtaa nykyhetken. Fanit puolestaan odottavat ratkaisua nyt.
- Jos Barry saa mahdollisuuden ajoissa ja onnistuu, hänestä voi kasvaa seuraava sankari.
- Jos hetkeä ei koskaan tule, hänestä voi jäädä ainoastaan varjo menneisiin lupauksiin.
Evertonin draama siis jatkuu: toivo ja epäily, ilo ja tuska, kulkevat taas rinnakkain. Ja jossain siinä välissä, Barry odottaa vuoroaan.