Rúben Amorimin kohtalonviikot Manchester Unitedissa kolme ottelua jotka voivat ratkaista kaiken

Rúben Amorimin kohtalonviikot Manchester Unitedissa kolme ottelua jotka voivat ratkaista kaiken

Syksyinen ilta Manchesterissa on kylmä ja kostea. Kadut kiiltävät sateen jäljiltä, ja vanha kaupunki huokuu jotain tuttua mutta melankolista. Vielä jokin aika sitten punaiset paidat tarkoittivat voimaa, kurinalaisuutta ja menestystä, mutta Old Traffordin ympärillä tuo loisto tuntuu valuvan kauemmaksi vuosi vuodelta.

Rúben Amorim kolmen ottelun varjossa

Keskellä tätä kaikkea seisoo Rúben Amorim. Portugaliin hänet tunnetaan nuorena valmentajana, joka rakensi Sporting Lissabonissa pienen ihmeen ja joka uskalsi tarttua yhteen maailman vaativimmista tehtävistä. Nyt hänen uransa Unitedissa voi ratketa seuraavien kolmen ottelun aikana. Ainakin Daily Mirrorin mukaan kärsivällisyys on loppumassa: Amorimilla on vain kolme peliä aikaa pelastaa sekä oma asemansa että seuran nykyinen projekti.

Raskaat tappiot jättivät arvet

Unitedin syksyn alku on ollut kaikkea muuta kuin vakuuttava. Paikallisottelussa City murskasi punapaidat 0–3, eikä kyse ollut vain tulostaulusta, vaan symbolista – erosta kahden manchesterilaisseuran välillä juuri nyt. Lisäksi Liigacupin nöyryyttävä putoaminen Grimsbylle oli isku, joka poltti kipeästi sekä fanien että seurajohdon ylpeyteen. Amorimin piti olla mies, joka vakauttaa kurssin, mutta toistaiseksi hänen lupauksensa ovat ajautuneet aaltoihin.

Kolme peliä, kolme mahdollisuutta

Tulevaisuus ratkeaa lyhyessä ajassa:

  • Chelsea kotona (20. syyskuuta): ottelu, joka sytyttää aina koko stadionin.
  • Brentford vieraissa (27. syyskuuta): vaarallinen vastus, sillä pienetkin joukkueet haistavat tilaisuuden, kun jättiläinen horjuu.
  • Sunderland kotona (4. lokakuuta): näennäisesti helppo ilta – juuri sellaiset pelit, joissa kohtalolla on tapana kääntyä.

Maaottelutauko häämöttää pian tämän jälkeen. Jos tulokset eivät käänny, moni uskoo, että se voi olla hetki, jolloin United painaa reset-nappia – tällä kertaa ilman Amorimia.

Historia toistaa itseään

Tilanne on karmivan tuttu. Erik ten Hag koki samanlaisen puristuksen: ensin lupauksia pitkäjänteisyydestä, mutta lopulta pettymys johdatti eroon. Viime kauden epäonnistuminen – sijoitus 15. ja eurokenttien ulkopuolelle jääminen – oli sokki. Nyt uusi kausi on alkanut sekavasti (yksi voitto, yksi tasapeli, kaksi tappiota), ja ääni kellossa on muuttumassa entistä kriittisemmäksi.

Kuka tulee seuraavaksi?

Englantilaismedia on jo listannut mahdollisia seuraajia, jos Amorim kaatuu. Ehdokkaiden joukkoon kuuluvat muun muassa:

  1. Oliver Glasner – saksalainen taktiikkavelho.
  2. Gareth Southgate – Englannin maajoukkueen päävalmentaja.
  3. Marco Silva – Fulhamin valmentaja, jonka ote on vakuuttanut.
  4. Andoni Iraola – rohkea kokeilija Bournemouthissa.
  5. Mauricio Pochettino – ikuinen “melkein-pelastaja”.

Silti kysymys kuuluu: voiko yksittäinen valmentaja todella ratkaista Manchester Unitedin ongelmat, vai onko kyse syvemmästä rakenteellisesta umpikujasta?

Amorim yksin valokeilassa

Kaiken keskellä kyse on yhdestä miehestä, joka tietää tarkalleen, mitä merkitsee seistä Old Traffordin sivurajalla. Amorim on kunnianhimoinen, ja hän uskoi pystyvänsä palauttamaan Unitedin huipulle. Nyt hän kulkee samaa polkua kuin Moyes, van Gaal, Mourinho, Solskjær ja ten Hag – kaikki miehiä, jotka lähtivät pettyneinä.

Old Trafford, loiston ja paineiden näyttämö

Stadion on kokenut enemmän mestaruusjuhlia kuin useimmat maailmassa. Mutta siitä on tullut myös raskas paikka, jossa saadut odotukset voivat murskata kenet tahansa. Fanit jakautuvat kahtia: osa uskoo yhä Amorimin visioon, osa haluaa uuden alun heti.

Viimeinen kysymys

Seuraavat viikot voivat joko pelastaa tai päättää hänen United-tarinansa. Jos Chelsea, Brentford ja Sunderland kaatuvat, Amorim voi kääntää tarinan sankarilliseksi nousuksi. Jos ei, hänen nimensä lisätään listaan valmentajia, joita Old Traffordin paine ei päästänyt loistamaan.

Haluatko, että muokkaan tästä lisää tarinallista draamaa hyödyntämällä myyttisiä vertauksia, vai korostanko seuraavassa versiossa enemmän tutkivaa journalistisuutta, jolloin rakenteelliset ongelmat Unitedissa nousevat keskiöön?