Manchester United koki karvaan Brentford tappion Bruno Fernandesin epäonnistunut pilkku ja Kelleherin sankaritorjunta ratkaisivat ottelun

Lontoon ilta oli märkä ja painava, sellainen, jossa sade roikkuu ilmassa vaikka sitä ei tulekaan alas. Brentfordin kotistadion sykki energiaa – ilmassa tuntui olevan muutakin kuin tavallista jalkapallon sähköä. Tiesi, että toisen joukkueen ilta voisi päättyä juhlaan ja toisen synkkään vaellukseen.

Kun loppuvihellys tuli ja taululle jäi Brentfordin 3–1-voitto, koko Manchester Unitedin ilta tiivistyi yhteen dramaattiseen hetkeen. Bruno Fernandes asteli pilkulle, mutta Brentfordin maalivahti Caoimhin Kelleher torjui vedon ilmeellä, joka tuntui pysäyttävän kohtalon itsensä. Stadion syttyi juhlaan, kun taas Fernandes seisoi kentällä hetken kuin yksin koko pettymyksen paino hartioillaan.

Pelin ensimmäiset iskut

Brentford ei tullut kumartelemaan. Ottelun alussa Igor Thiago murtautui läpi ja Unitedin puolustus näytti hauraalta, suorastaan hiekkarakennelmalta. Pian taululla jo komeili 2–0 Brentfordin hyväksi. Katkerinta oli se, että kaikki tapahtui ennen kuin United ehti edes löytää rytmiään. Joukkue näytti vieraantuneen omasta identiteetistään.

Sesko sytyttää kipinän

Pelasti kuitenkin hetken toivo Benjamin Sesko. Hänen maalinsa sytytti Unitedin fanien kurkunpäät ja muistutti hetkeksi menneiden vuosien taistelutahdosta. Se oli pieni välähdys kirkasta, mutta samalla vain lainattu toivon kipinä. Tarina sai taas käänteen – mutta valitettavasti väärään suuntaan.

Rangaistus, jota ei tullut

Ottelun dramaattisin käänne oli Bruno Fernandesin pilkku. VAR toi tilanteen ruutuun ja stadion pidätti hengitystään. Fernandes on yleensä luotettava kapteeni ja ratkaisija, mutta tällä kertaa laukaus oli heikko. Kelleher nappasi sen tyynesti – ja samalla vei Unitedilta kaiken voiman.

Se ei ollut pelkkä torjunta. Se oli symbolinen hetki. Brentfordin fanien juhla tuntui katkaisulta tarinalle. Fernandes seisoi hetken kentällä katsellen tyhjyyteen, aivan kuin ymmärtäen, että sillä hetkellä hän oli syntipukki koko joukkueen puolesta.

Viimeinen niitti

Kun Mathias Jensen iski loppulukemat 3–1 lisäajalla, ottelun kohtalo sinetöityi. Unitedin valmentaja Ruben Amorim seurasi kentän laidalla ilme kasvoillaan sekoitus turhautuneisuutta ja epäuskoa. Kolme tappiota kuudesta ottelusta, eikä kahden ottelun voittoputkia – tilasto, joka tuntuu mahdottomalta seuralle, jonka historia on täynnä voittoja.

Yhdelle voitto, toiselle varjo

Illan sankarin rooli kuului selkeästi Kelleherille. Hänen torjuntansa oli enemmän kuin yksi onnistuminen, se oli symboli Brentfordin henkisestä ylivoimasta. Unitedin tarinan keskushamo oli Fernandes – ei epäonnistumisensa takia yksin, vaan siksi, että jalkapallo on joskus niin julmaa. Yksi epäonnistunut hetki voi edustaa koko joukkueen tilannetta.

Kun valot sammuivat

Kun katsojat valuivat ulos stadionilta, Brentfordin fanit hymyilivät ja huusivat sankariensa nimeä. Unitedin pelaajat suuntasivat hiljaa pukukoppiin, ehkä jo miettien seuraavia otsikoita ja kysymyksiä.

Manchester Unitedin 2020-luvun tarina tuntuu silmukalta: menneisyyden loiston varjo seuraa mukana, mutta nykyhetkessä kompuroidaan yhä samoihin hetkiin. Illan symboli ei ollut vain yksi torjuttu rankkari. Se oli muistutus siitä, että tämä seura ei voi enää nojata muistoihin – sen on löydettävä uusi identiteetti. Jos ei, nämä kirkkaat illat jäävät aina jonkun muun juhliksi.