Aleksander Ceferin puolustaa jalkapallon sielua Roomassa – kun raha haastaa pelin juuret ja fanien ääni nousee

Kirjoittanut: Aino Lehtikangas

Rooma – ilta, jolloin jalkapallon sydän puhui omasta puolestaan.

Kuvittele syyskuinen Rooma. Ilmassa on vielä lämpöä, mutta sen mukana myös historian paino – ne kaiut, jotka heijastuvat Colosseumin kivistä ja kulkevat halki kaupungin kuin muinainen rukous. Vittoriano välkehtii valkoisena yössä, ja jossain sen kulmien takana Aleksander Ceferin valmistautuu nousemaan lavalle. Hän tietää, että tänään ei ole kyse vain urheilusta. Tänään puhutaan jalkapallon sielusta.

Mies, joka aikoo puolustaa peliä sellaisena kuin se on

Euroopan seurajoukkueiden kokouksessa Ceferin astui mikrofonin ääreen rauhallisesti, mutta hänen katseessaan oli päättäväisyyttä. Hän ei puhunut numeroista, katsojaluvuista tai sponsorisopimuksista. Hän puhui ihmisistä – niistä, jotka tulevat katsomoon, vaikka sataa räntää, niistä, jotka rakentavat elämänsä seuran väreihin.

“Jalkapallo ei ole vain viihdettä tai tuloksia. Se on osa yhteisöä, sen katuja, seuroja ja kannattajia,” hän sanoi.

Ne eivät olleet vain kohteliaita sanoja kokoussaliin. Ceferin viittasi suoraan La Ligan ja Serie A:n suunnitelmiin pelata otteluita Miamissa ja Australiassa – ideoihin, jotka monien mielestä kuulostavat harmittomilta kokeiluilta, mutta hänen mielestään ne olisivat yksisuuntainen lippu pois pelin juurilta.

Kun stadion vaihtuu merenrantaan

Ajatus siitä, että Villarreal ja Barcelona voisivat kohdata joulukuussa Miamin auringon alla, on varmasti houkutteleva televisioyhtiöille ja sponsoreille. Kuka ei haluaisi nähdä aurinkorantoja ja tähteä, joka hymyilee kameralle palmun alla? Mutta entä fanit Espanjassa, jotka ovat seuranneet joukkuettaan isältä pojalle, joka on kulkenut samat kadut stadionille vuosikymmeniä?

Ceferinin äänestä kuului haikeus. Hän puhui kuin ihminen, joka tietää, ettei jalkapalloa voi irrottaa sen maisemasta. Ne lauluja laulavat portit, se savun haju ennen pelin alkua, se valo, joka laskeutuu juuri oikeaan kulmaan kentälle – niitä ei voi pakata lentorahtiin, ei vaikka kuinka maksaisi ylimääräisestä ruumapaikasta.

Pienet päätökset, suuret seuraukset

On helppo sanoa, että kyse on vain yhdestä ottelusta. Mutta Ceferin muistutti, että juuri tällaisista “pienistä kokeiluista” historia alkaa liikkua uuteen suuntaan. Superliiga syntyi aikoinaan “vain keskusteluna.” Nyt samat sanat – “vain yksi peli ulkomailla” – toistuvat tutulla sävyllä.

Hän ei siis puolustanut ainoastaan Uefan asemaa, vaan kulttuuria, joka kulkee läpi mantereen, pienistä kyläjoukkueista suurimpiin stadioneihin. Hänen puheensa oli kunnianosoitus tunteelle, joka saa yli miljardin ihmisen syttymään samanaikaisesti joka viikonloppu.

Kun futiksesta tulee myytti

Jos jalkapallo olisi antiikin mytologiaa, Ceferin olisi sen vartija – ehkä vähän yksinäinenkin, mutta varma siitä, että tehtävä on tärkeä. Kun AC Milan ja Como suunnittelevat pelaavansa helmikuussa Australiassa, Ceferin ajattelee varmasti niitä kannattajia Italiassa, jotka menettävät mahdollisuuden nähdä oman joukkueensa kotinurmella.

Miltä tuntuu, kun Stadio San Siron portit pysyvät suljettuina ja tuttu kellonkilahdus jää kuulematta? Futiskannattajalle se ei ole vain peli, se on osa elämää, rutiinia ja yhteisöä. Kun peli siirretään toiselle mantereelle, katoaa myös pala sitä tarinaa, joka tekee jalkapallosta enemmän kuin show’n.

Poliitikotkin heräävät

Ceferin ei ollut Roomassa yksin. EU-komissaari Glenn Micallef liittyi hänen rinnalleen ja muistutti, että “eurooppalaisen jalkapallon sielu löytyy faneista ja yhteisöistä.” Se on kaunis lause, mutta samalla se on poliittinen kannanotto – tunnustus siitä, että Eurooppaa ei yhdistä pelkästään yhteinen valuutta tai lainsäädäntö, vaan myös viikonloppujen rituaalit:

• liputuspäivä
• ottelu
• hymni
• yhteinen tunne

Raha vastaan juuret

Ceferin korosti myös, ettei Uefa tule koskaan järjestämään suljettua Superliigaa. Moni näki lausunnon muodollisena vakuutuksena, mutta niille, jotka tuntevat jalkapallon sisäpolitiikan, se oli viesti: niin kauan kuin hän on paikallaan, peli ei ole kauppatavaraa.

Silti paine kasvaa. Liigat tekevät omia päätöksiään, rahoitus houkuttelee ja markkinavoimat painavat päälle. Juuri siksi fanien ääni on tänään tärkeämpi kuin koskaan. Football Supporters Europe on jo vedonnut liigoihin ja Fifaankin estääkseen ulkomailla pelattavat ottelut. Heidän viestinsä on yksinkertainen: jos viet pelin pois kotoa, viet myös osan sen sielusta.

Illan viimeinen isku

Kun Ceferin lopulta poistui lavalta, salissa ei kuulunut taputuksia tai huutoja. Vain hiljaisuus – sellainen, joka syntyy, kun ihmiset tajuavat kuulleensa jotakin merkityksellistä. Hän ei näyttänyt voittajalta, vaan ihmiseltä, joka tietää taistelevansa pitkää sotaa.

Ehkä juuri siksi hänen sanansa jäivät ilmaan, kuin lupaus.

Jos jalkapallo on Euroopan yhteinen kieli, sen sanat ovat yhä ruohon tuoksussa ja katsomojen laulussa – eivät mainosbannereissa tai uusissa tv-diileissä. Ceferin muistutti, että peli ei pysy hengissä ilman sydäntä.

Rooman yössä, siellä missä vanha ja uusi hengittävät samaa ilmaa, jalkapallon sydän löi vielä kerran. Se sykki varoituksen tahtiin – ettei tämä peli kestä, jos unohdamme, mistä se on syntynyt.