Alexander Sørloth ja Newcastlen uusi liekki miten norjalaiskärki voi sytyttää St James Parkin uudelleen

Madridin talvi on sellainen, joka saa hengityksen höyryämään ja betonin tuntumaan kylmältä kuin kivi. Metropolitanon valot paloivat kuin tähtivyöhyke, ja yleisö odotti derbyä, jossa Atlético ja Real Madrid iskivät jälleen yhteen. Mutta yhdelle miehelle se ilta merkitsi enemmän kuin kolmea pistettä.

Alexander Sørloth – tuo norjalainen vuonojen jätti, jonka ura on kulkenut Euroopan halki kuin kiertävä tarina rohkeudesta ja erehdyksistä – seisoi kentällä hiljaisen päättäväisenä. Hän ei ollut vain yksi nimi Atléticon laajassa hyökkääjäkaartissa. Sinä hetkenä hän näytti, että kuoren alla kyti edelleen tuli, jota Diego Simeonen kuri ei ollut sammuttanut. Ja kun pallo suhahti Realin verkkoon hänen jalastaan, stadionissa tapahtui jotain hienovaraisempaa kuin huuto. Se oli kuin hiljainen havahtuminen – ehkä ne Newcastlen skoutit katsomossa tiesivät näkevänsä jotain merkittävää.

Miksi juuri Sørloth?

Moni Valioliigan seuraaja kysyi sitä samaa. Miksi Newcastle, joka jo ajelee Isakin ja Hallin kaltaisilla hyökkääjillä, kaipaisi lisää? Mutta juuri siksi ajatus Sørlothista tuntuu kiehtovalta. Hän on jotain muuta. Jotain alkukantaista.

Sørloth on pelaaja, joka näyttää siltä kuin olisi veistetty kallion kyljestä. Hänessä ei ole tanssijaa, vaan työläinen. Hän ei liu’u kentällä – hän murtautuu siihen, kuten meri murtautuu rantakallioon. Atlético Madridin järjestäytynyt pelityyli on aina ollut kuin sotilaan askelmarssi. Sørloth taas on kulkuri, joka tarvitsee avointa taivasta ja vapautta improvisoida. On helppo kuvitella, miten hyvin se kaikki sopisi St James’ Parkin tuuliin ja Newcastlen sitkeään, suoraviivaiseen sieluun.

Marca-lehden mukaan Atlético pyytää hänestä noin 30 miljoonaa euroa. Se ei ole pikkuraha – mutta rahan lisäksi kysymys on uskosta. Siitä, että Newcastle näkee hänessä potentiaalin uudestisyntymiseen, uuden tarinan alkuun.

Enemmän kuin siirto

Jokainen pelaajasiirto kertoo jotain enemmän kuin vain siitä, kuka pelaa missäkin. Sørlothin tapauksessa kyse on identiteetistä. Hän on kuin myyttinen sankari, joka eksyi väärään valtakuntaan ja etsii nyt uutta maata, jossa hengitys kulkee vapaammin.

Atléticossa hän jäi muiden varjoon: Morata, Griezmann – heidän nimensä täyttivät lehdet. Sørlothin tehtäväksi jäi katsella ja odottaa. Nyt häntä odottaa uusi näyttämö, jossa yleisö ymmärtää kovaa työtä, hikipisaroita ja tahdonvoiman rosoista kauneutta.

Newcastlessa ei odoteta hienostuneita harhautuksia tai tähtipölyä. Siellä rakastetaan niitä, jotka juoksevat, kaatuvat, nousevat – ja tekevät kaiken sen uudelleen. St James’ Parkissa voitot ovat olleet aina suuria, mutta jopa tappiolla on painoarvonsa, jos se on kärsitty kunnialla. Sørlothin tyylinen pelaaja on kuin tehty siihen maailmaan.

Simeone ja väärä rytmi

Diego Simeone on taktinen nero, siitä ei ole kiistaa. Mutta hänen maailmassaan improvisaatio on riski, ei rikkaus. Sørlothin kaltaiselle hyökkääjälle, joka pelaa tunteella ja vaistolla, se on kuin yrittäisi hengittää rautahäkissä.

Kesällä Atlético jo etsi hänelle uutta seuraa, mutta asiat jäivät auki. Nyt hän on kuin hahmo välitilassa – ei täysin ulkona, ei täysin sisällä. Sellainen tarinan keskipiste, josta runoilijat voisivat kirjoittaa ja josta agentit haluavat päästä eteenpäin. Se tekee hänestä kiehtovan, mutta myös haavoittuvan.

Miksi Newcastle tarvitsee juuri hänet

Newcastlen nousu takaisin huipulle ei ole tapahtunut sattumalta. Eddie Howe on rakentanut joukkueen kuin insinööri ja uneksija samaan aikaan. Organisoitu, älykäs, mutta silti täynnä tunnetta ja pohjoisen kovuutta. Mutta jotain on yhä puuttunut – hyökkääjä, joka iskee sydämellä ja raajojen voimalla, ei vain tekniikalla.

Sørloth voisi olla se palanen. Hän ei ole finesseä hakeva taiteilija, vaan rehellisesti fyysinen maalintekijä, joka painaa linjoja kumoon ja uskoo, että joskus pallo on saatava maaliin vaikka väkisin. Hän muistuttaa vanhan koulukunnan hyökkääjiä, niitä, jotka pelasivat kuin kyse olisi elämästä ja kuolemasta.

Derbyssä nähty maali oli hetki, joka vangitsi kaiken tämän. Kun Sørloth laukoi ja pallo meni sisään, hänen kasvoillaan ei ollut riemua. Siinä oli vapautta. Kuin sanaton ilmoitus: “Olen valmis uuteen alkuun.”

Tammikuun tarinat ja tuulen suunta

Siirtoikkunan ovet ovat jo raollaan, ja kylmä tammikuun tuuli kantaa mukana huhuja. Newcastle näyttää valmiilta tarttumaan hänestä kiinni – eikä kyse ole vain numeropelistä. Jos siirto toteutuu, se tulee olemaan muistutus siitä, miten urheilussa sydän ja symboliikka kulkevat aina käsi kädessä.

Atlético luopuu miehestä, jota ei koskaan täysin ymmärtänyt. Newcastle saa pelaajan, joka kaipaa toista mahdollisuutta.
Kun kevät vihdoin saapuu ja St James’ Parkin yli käy se pistävä merituuli, ehkä katsomosta kuuluu jotain uutta: pohjoista laulua, jossa on karheutta ja toivoa sekoittuneena samaan sävyyn.

Sørloth ja Newcastle – kaksi voimaa, jotka eivät pelkää myrskyä. Ja kuten urheilussa usein käy, ehkä juuri myrskyssä syntyy se kirkkaampi, kestävämpi valo.